Helmi ja Leevi Facebookissa

Koska blogin kirjoittelu on tuntunut kovin monimutkaiselta, siirsin Leevin ja Helmin kuulumiset Facebookiin. Sinne on nopeampi puhelimella laittaa kuvia ja videoita.

Tyypit löytyy täältä:
https://www.facebook.com/profile.php?id=100013589312991

Mökkeilyä, koevapautta ja pullasorsia

Heinäkuussa ollaan mökkeilty taas ihan urakalla. Ensin Leevi pääsi Markon ja poikien kanssa ihan omalle lomalle mökille, ilman Helmiä. Leeville oli varmasti ihanaa saada taas hetken aikaa olla ainoa koira, ja nauttia kaikkien jakamattomista rapsutuksista. Me Helmin kanssa menimme sitten parin päivän päästä perässä. 

Mökillä Helmi ui, ui ja vielä vähän ui. Monta kilometriä varmaan päivässä, sillä helteiden takia lapsetkin melkein asuivat järvessä, ja Helmi ui aina kun joku muu vaan oli rannnassa. Se ei välttämättä tarvitse edes uimaseuraa, vaan ui itsekseen pitkiä lenkkejä pitkin järveä. Sille ei tarvitse heittää mitään, vaan se näyttää nauttivan uimisesta ihan vaan uimisen vuoksi. Välillä mietin, että paimentaako se jotenkin uivia lapsia, mutta ei se siltäkään näytä. Se ui omia lenkkejään, eikä välttämättä edes ui lähellä lapsia. Uimahypyt se käy aina tarkistamassa, että hyppääjä tulee takaisin pintaan. Muutenkin Helmi on hyvää uimaseuraa  lapsille ja muillekin, sillä se ei ollenkaan ui lähelle ja päälle raapimaan, kuten koirat usein tekevät. 

Mökkivieraista osa nukkui teltassa, koirilla oli molemmilla oma käsityksensä telttamajoituksesta :)

Helmi on Leevin kanssa käynyt myös noutajakoulua. Se on hyvin oppinut sen, että jokainen noutohommissa hoitaa oman tonttinsa, eikä puutu toisten noudettaviin. Niille voi hyvin heitellä veteen tai maalle molemmille omaa palloa, ja kumpikin noutaa aina omansa. Helmi ei osaa vielä palauttaa käteen saakka, vaan tipauttaa pallon maalle. Tulee se kuitenkin sen verran lähelle, että sen puolesta se selvittäisi noutajien taipumuskokeen :) Tosin luulenpa, että sen nouto-ote ei kelpaisi tuomarille linnut tuskin tulisi ilman ravistelua ja riepottelua ehjänä ohjaajalle :)

https://www.youtube.com/watch?v=oQ1abkHpPhY

Mökillä Helmi järjesti myös meille vähän ylimääräistä ohjelmaa ja sydämen tykytyksiä. Olimme 5 lapsen ja 3 aikuisen porukassa juuri rantauduttu veneestä, ja kohta lähdössä laavulle kävelemään. Yhtäkkiä puskassa puuhaava Helmi alkaa kiljumaan, puree omaa takajalkaansa, potkii sitä ja vetää voimattoman näköisenä perässä. Ja oli kertakaikkiaan tuskallisen näköinen. Koska se oli niin kivuliaan näköinen, olimme ihan varmoja että nyt sitä on kyy purrut. Lapsilauma takaisin veneeseen, ja ensin piti tietty ajaa omaan saareen hakemaan autonavaimet ja rahat mukaan, samalla suurin osa porukasta jäi sinne jännittämään Helmin kohtaloa.
Saaresta venerantaan ja autolle, matkalla Helmi hiukan rauhoittui, mutta ensin pidin sitä tietysti vaan huonona asiana, ajattelin että nyt sen yleistila jo laskee, enkä ehdi millään saamaan sitä Mikkeliin eläinlääkäriin. Kaikkeen tähän meni aikaa jo 20-25 minuuttia ihan väkisinkin, vaikka kuinka ajettiin kaasu pohjassa. Venerannassa se oli jo aika rauhallinen, muttei kuitenkaan sittenkään mitenkään huonoon suuntaan menossa. Samalla kun oltiin menossa hakemaan autoa, kokeiltiin vielä auttaisko viileä vesi siihen jalkaan, joka ei yhtään ollut turvoksissa. Auttoi niinkin hyvin, että Helmi alkoi leikkimään vedessä ;)
Otettiin hetken tuumaustauko siihen, ja soitin vielä Mikkeliin eläinlääkäriin. Jos sitä olisi kyy purrut, tuossa ajassa olisi jo pitänyt tulla oireita, ei ainakaan niin, että olo olisi helpottanut. Jalka ei edelleenkään ollut mitenkään erityisen näköinen.

Koska tilanne näytti olevan hallinnassa, muutettiin suunnitelmaa niin, että Marko palasi takaisin saareen ja vei muun joukkueen retkelle suunnitellusti. Mä suunnistin Helmin kanssa Anttolaan, ajatuksella että sitä on ehkä ampiainen pistänyt siihen jalkaan ja menin apteekkiin hakemaan kyypakkauksen kortisonia, omat oli tietty saaressa retkeläisten mukana :)Ja mantereelle oltiin kuitenkin vähän lähempänä eläinlääkäriä, jos olis ollut tarvetta vielä lähteä. Tassu oli lämmin, mutta ei yhtään turvoksissa.

Niinpä mä sitten hengailin aamupäivän Anttolassa ja seurailin koiran vointia. Helmi söi ajankuluksi paketillisen lauantaimakkaraa (siihen oli helppo piilottaa ne tabletit), ja mä kävin jätskillä. Muut oli sillä aikaa hiki päässä retkeillyt ja syönyt lihakeittoa laavulla.

Mitään pahempaa ei ilmennyt, joten ei Helmiä ainakaan kyy purrut. Ehkä ampiainen, tai sitten jotain muuta mikä ei koskaan selviä.

Mökkiloman jälkeen Helmi oli kyllä todella väsynyt, se nukkui koko kotiin tulopäivän, ja vielä seuraavankin päivän. Hyvin harvinaista Helmille, yleensä se toipuu kaikesta aina parin tunnin unilla. Nyt ei enää automatka riittänyt, vaan piti levätä pari päivää. Pienillä remmilenkeillä käytiin, mutta muuten vaan huilattiin. Osansa väsymykseen varmaan toi hellekin.

Lauantaina olimme Pokemon-metsästäjiä vahtimassa läheisen kaupungin puistossa. Molemmat koirat pääsi mukaan hengailemaan. Ensin ajattelin, että mitähän tästä tulee, hihnojen päässä riekkui kaksi huonosti käyttäytyvää koiraa... Ei ne vastaan tulevat ihmiset, koirat, pyörät eikä scootit, vaan puistossa majailevat pullasorsat ja pullalokit. Molemmilla koirilla kiehui yli kun heti autosta tullessa tienoo oli täynnä ihania lintuja. Mutta niin vaan kun hetken aikaa oltiin puistossa hengattu, niin lopulta seistiin parin metrin päässä sorsista, ja molemmat koirat oli vieressä aivan tyynen rauhallisina.

Tähän saakka koirat ovat yksinollessaan työpäivinä olleet vierekkäisissä häkeissä, yksinolo aika on ollut tunnin-pari kerrallaan. Ajan ne ovat käyttäneet luun pureskeluun ja nukkumiseen, alkuun välillä vakoilin niitä Skypellä töistä, ja hyvin näyttivät viihtyvän. Samoissa häkeissä ne nukkuvat ovi auki muutenkin, vaikka ollaan kotonakin. Erityisesti Leevi menee häkkiin, kun haluaa olla rauhassa.

Nyt kesällä koirat on muutaman kerran saaneet olla koevapaudessa, vapaana koko talossa yksin jäädessään. Olen tosin huolehtinut siitä, että Helmi on etukäteen saanut varmasti riittävän määrän ohjelmaa, ettei sillä ole jäänyt enää energiaa tuhohommiin. Ovat olleet sen saman tunnin-pari yksin koko talo käytössä, ja poissaollessa molemmat ovat vaan nukkuneet. Ainakaan mitään pahoja ei ole tehty. 

:)

Herätyshommia

Helmi on perheen herätyskello. Se on aika aamuvirkku tyyppi, ja viikonloppunakin käy ensimmäisen kerran kuuden aikaan kysymässä seuraa. Nykyään en enää vie sitä edes pissalle siinä kohtaa, ja se rauhoittuu uudestaan nukkumaan. Viimeistään seitsemän aikaan se kokeilee uudestaan, ja siinä vaiheessa yleensä saa mut ylös, ulos ja lenkille.

Helmi haluaa myös mielellään herättää kaikki muutkin. Sille olikin kamala yllätys yhtenä aamuna, kun nuorempi lapsista olikin yökylässä ja sänky tyhjä aamulla. Se tarkisti sängyn tarkasti, ja piti jopa vähän kiivetä etutassuilla sängylle, vaikka normaalisti sinne ei ole mitään asiaa. Mutta ketään ei löytynyt :)

Toisaalta sille olikin sitten onnenpäivä, kun seuraavalla viikolla kahtena yönä oli lapsia yökylässä, aamulla oli tuplamäärä herätettäviä!

Helmin osalta toko- ja agilitytreenit on jatkuneet. Olen ollut koejäsenenä Järvenpään Agilityurheilijoissa, ja heinäkuussa tuli tieto, että minut on hyväksytty varsinaiseksi jäseneksi. JAU:lla on hieno, uusi agilityhalli alle vartin ajomatkan päässä meiltä, joten jäsenyys parantaa meidän treenimahdollisuuksia huimasti. Olen jo keväästä saakka saanut käyttää hallia treenamiseen, ja Leevi on osallistunut mölliryhmään.

Helmin kanssa on aloitettu agilityä Lotta Vuorelan opastuksella. Lotan luona ollaan käyty ehkä 4 kertaa, ja Helmi on kyllä pätevä  :) Mulla on paljon, paljon opeteltavaa ohjauksessa, kun vaihdan labradorista salamannopeaan belgiin. Leevi on äärettömän kiltti ja nöyrä, se menee ihan varmasti sinne minne pyydän, eikä tee mitään omia kuvioita. Sen vauhti on myös mulle aika hyvä, olen ehtinyt hyvin juoksemaan radalla sen kanssa.

Leevi aksaa vanhemman pojan kanssa, joka kokeili agilityä ekan kerran elämässään :)
https://www.youtube.com/watch?v=r4lb4gHlgvU

Helmi aksaamassa
https://www.youtube.com/watch?v=RUn6GUJae1g

Helmi on tietysti nopeampi, ja se on myös herkkä ohjaukselle. Viime keskiviikkona treeneissä Lotta antoi ohjeeksi kuvitella, että Helmi osaa jo, ja ohjata sitä siihen malliin. Ja sehän toimi, kun en ajatellut, että treenaan 7 kuukauden ikäisen koiran kanssa, etenimme paljon paremmin ja luontevammin. Helmi on myös ihan itsekseen, ilman opettamista oppinut suuntia, se osaa lenkillä käsimerkistä kääntyä lenkillä oikeaan suuntaan. Leeville suunnat on täytynyt opettaa ihan alusta lähtien.

Hiukan kuumumista Helmillä agilityn suhteen on, erityisesti silloin, jos palkkana on pallo eikä syötävä palkka. Teen aika lyhyitä treenipätkiä sen kanssa ( tai no, yritän, välillä innostun kun menee niin hyvin ja tulee tehtyä liian pitkään...), ja väliaikoina se käy häkissä rentoutumassa. Ulos ei pääse, ennen kuin mieli on rauhoittunut niin, että pystyy keskittymään. Hyvin se on tajunnut kuvion, häkissä se käy pitkälleen ja odottaa ihan rauhassa seuraavaa settiä. Samoin hallille mennessä on turha hillua, jos liikaa intoilua esiintyy, seistään sitten vaikka pihalla vähän aikaa jäähtymässä. Viimeksi halliin mennessä hetken aikaa odoteltiin pihalla, että pieni vinkuminen hiljenee.

Agilityä

Treenireppuna meillä on tuo alemmassa kuvassa näkyvä metsästyshenkinen reppujakkara, perua Leevin nomeuralta. Helmi tietää jo mitä se tarkoittaa, ja tänään se ihan itse osallistui repun pakkaamiseen. Yläkuvassa näkyvä tennispallo on Helmin reppuun asettama.

Helmi myös tietää, että meuhkaamalla ja riehumalla ei pääse mihinkään, ja on Leevistä mallia ottaen oppinut ihan rauhassa odottamaan lähtöä. Alakuvassa agilityhallille lähdön tunnelmaa, suorastaan unelias meininki :)

Hallilla oli aika kuuma, kuumempi kuin olin ajatellut. Leevi teki ihan lyhyen aikaa, ja meni sen jälkeen autoon jäistä kongia syömään. Helmi teki vähän pidempään, mutta kyllä silläkin kieli roikkui kuumuudesta johtuen. Tehtiin alkuun vähän tokohommia, ja olen Helmistä huomaavani että se ei agihallissa niin innostu tokojuttuihin, kyllä se tekee mutta kun siirrytään agilityyn se syttyy silmissä. Edelleen vaadin sitä aina ennen treenien aloittamista rauhoittumaan häkkiin, hommiin ei pääse jos mopo keulii jo ennen aloittamista. Samoin treenin aikana se käy välillä rauhoittumassa, ja takaisin treenaamaan pääsee kun on rauhoittunut ja käynyt makuulle. Sillä on minun mielestäni aika kiva moodi treeneissä, se on innokas mutta ei liian innokas. Vielä se ei ole äännellyt yhtään, ja toivon että ei alakaan ääntelemään. Se myös pystyy treenin keskellä rauhoittumaan ja huilaamaan hetken.

https://www.youtube.com/watch?v=cKA3uQCSK60


Tänään ostin kesän ensimmäiset herneet. Leevi oli tietysti kärkkymässä omaa osuuttaan, olen aina antanut sille muutaman palon syötäväksi. Helmi odotteli omaansa yhtä innokkaasti, otti herneenpalon suuhun nälkäisen näköisenä, ja jäi sitten palko suussa hölmistyneenä seisomaan. Se ei tajunnut herneiden herkullisuutta alkuunkaan. Se heitteli omaansa, kieri sen päällä ja yritti syödäkin. Lopulta sai sitten kyllä syötyä, ihan vaan sen vuoksi ettei Leevi saisi sitä :)

Mökkijuhannus

 Helmi yrittää kovasti ottaa oppia Leevistä, mutta saunomisen ideaa se ei tajua vaikka kovasti yrittääkin. Kuvassa Leevi on jo kerran häädetty saunasta pois jäähdyttelemään, mutta se livahti takaisin kun ovi jäi auki. Ja Helmi perässä. Helmi yritti makailla ja istua lauteilla,mutta sillä ei selvästikään lamppu välähtänyt että mikä tässä on nyt sitten niin kivaa :)

Juhannusviikko oltiin mökillä. Olin ostanut lomaviikkoa varten riippumaton, ja kuvittelin makaavani siinä kaikessa rauhassa. Väärin kuviteltu, ensimmäisenä päivänä Helmi oli vielä niin täynnä energiaa, että se kävi maton ympärillä etsimässä leikkiseuraa. Seuraavina päivinä se oli jo saanut niin paljon tekemistä, että ei jaksanut enää hääriä riippumaton ympärillä.

Mökillä Helmi muutenkin viihtyy hyvin. Molemmat koirat menevät heti aamusta ulos, päivällä ne eivät edes käy sisällä, ja tulevat illalla vasta sisään nukkumaan. Paljon uimista, ja kävelyretkiä omassa saaressa, lähisaarissa tai mantereella  tekevät sen, että yöllä on koirarintamalla hyvin hiljaista, ja Helmikin nukkuu aamulla ihan rauhassa kahdeksaan saakka.

Viime mökkireissun jälkeen Helmillä oli selkä kipeä, ilmeisesti joku lihasjumi. Nyt kiinnitin huomiota siihen, että se selvästi välillä paleli turkki märkänä. Sillä ei ole vedenpitävä turkki niin kuin Leevillä, vaan se taitaa aina kastua ihoon saakka uidessaan. Tosin se myös kuivuu selvästi nopeammin kuin Leevi. Nyt kuitenkin tein niin, että jos lähdimme veneilemään pian uimisen jälkeen ja Helmin turkki oli selvästi märkä, peittelin sen veneesssä ettei tuuli puhalla suoraan selkään. En tiedä oliko siitä hyötyä, mutta nyt ainakin näyttää että ei ole lihasjumeja selässä.

Veneessä Helmi on oppinut olemaan hyvin. Kun mennään veneeseen, se käy saman tien nukkumaan ja nukkuu seuraavaan rantautumiseen saakka. Se on myös Leevin tapaan oppinut sen, että koirat poistuvat veneestä aina viimeisenä eikä hätäile rantautuessa. Tänään sain ihan rauhassa purkaa kaikki laukut veneestä, ja molemmat koirat makasivat peräpenkillä odottamassa omaa rantautumisvuoroaan.

Kotimatkalla käytiin Mäkkärin kautta. Leevistä tuntui, että ei ole koskaan saanut ruokaa, Helmi tyytyi niihin muutamaan ranskalaiseen jotka sille annoin ja makaili rauhassa.

Helmin kanssa on nyt kolme kertaa treenattu agilityä, ja on kivaa huomata kuinka nopeasti se edistyy. Alla video kolmannesta agilitykerrasta.

https://www.youtube.com/watch?v=Az3WkJqPOGw

Helmi korkkasi aksaharrastuksen :)

Helmi pääsi tänään ekan kerran oikeesti kokeilemaan agilityä. Olen itsekseni sen kanssa tehnyt ainoastaan puomin kontakteja, en ole uskaltanut muuta etten vaan tee mitään väärin. Mulla on niin suuret toiveet sen kanssa agilityn suhteen, että en halua alkuopetuksessa tehdä virheitä joita sitten myöhemmin joutuisi korjaamaan. Niinpä Helmin kanssa on tokoiltu, ja tehty niitä juttuja jotka tiedän (tai ainakin luulen... )osaavani.

Olimme Lotan hallilla Riihimäellä, Lotan opissa. Helmi tajusi heti mitä siltä halutaan, kun vaan seisoin siivekkeen vieressä ja odotin. Nopeasti se tarjosi alhaalla olevan riman ylimenoa, ja pääsin jo siirtymään metrin päähän esteestä, ja Helmi suoritti hypyn silti molempiin suuntiin itsenäisesti. Lisäksi kokeiltiin niin, että minä seisoin riman takana, ja Helmin oli tarkoitus mun oikealta tai vasemmalta puolelta mennä riman yli, ja kiertää siivekkeen takaa palkalle. Tätä tehdään sitten kun tuo ensimmäinen tehtävä sujuu  molempiin suuntiin niin, että ohjaaja on kauempana.

Lopuksi tehtiin vielä putkeen menoa. Lotta oli lähettämässä, ja minä putken lopussa nakkialustan kanssa odottamassa :) Helmillä kesti hetken tajuta, että mihin sen oikeasti täytyy mennä, mutta ekan kerran jälkeen se meni täyspitkään putkeen ja kovaa, monta kertaa. Päästiin tekemään jo niinkin, että minä juoksin putken vieressä ja Helmi lähti Lotan avustuksella putkeen.

Kuvia tästä hauskuudesta ei ole, yritän ens kerralla muistaa kuvaillakin.

Ollaan oltu toinen reissu mökillä, pelkkä viikonloppu mutta hyvin siinäkin ehti. Toissa sunnuntaina kun tultiin takaisin, iltalenkillä huomasin että Helmi liikkuu takaa epäpuhtaasti. En saanut selvää kumpaa takajalkaa se ontui, mutta hyvin se ei liikkunut. Peitsasi mielellään, ja raville vaihtaessa hypähti. Olin jo varannut keskiviikolle fysioterapeutinkin, kun se maanantai-tiistai yönä oli selvästi kipeä, sillä se oli niin levoton. Tiistaina se ei nukkunut juuri ollenkaan, kävi kyllä lepäämään mutta lähti heti liikkeelle. Selvästi sitä vaivasi joku. Sain se päivystysajalle eläinlääkäriin, eikä siitä muuta vikaa löytynyt kuin kipeä ja kireä selkä. Kipulääkkeet, b-vitamiini ja kortisonipistos sekä lepoa. Fyssarin siirsin, selkä oli niin kipeä, että käsittelystä ei olisi tullut mitään.

Helmi sai kipulääkettä päivittän, ja liikunta oli hihnalenkkejä. Nyt näyttää hyvältä, mutta seuraillaan vielä.

Tokotreenitkin oli tauolla hetken aikaa tuon selän vuoksi. Nyt ollaan taas treenattu. Työn alla on istuminen, seisominen ja maahanmeno, sekä sivulletulot molemmille puolille, takaa kiertäen ja pyörähtämällä. Näistä löytyy videoita youtubesta.

 Mökillä meille on saareen tulossa joutsen. Lähdin katsomaan, mitä Helmi niin raivokkaasti haukkuu. Joutsen ei kyllä yhtään väistänyt ihmistä eikä koiraa, rannalla oli yksi puolustuskannalla oleva belgi, yksi rauhassa tilanteen kehittymistä seuraava labradori sekä kameran kanssa heiluva ihminen. Joutsen lähestyi silti, ja kun se oli tuossa kuvassa näkyvän lähimmän kiven kohdalla tulossa, minä luovutin ja keräsin koirat sisään ennen se ehti rantaan saakka. En tiedä, olisiko tullut ihan lähelle saakka, mutta ei se kyllä yhtään varonut.

Maanantaina käytiin illalla koirakerhon kentällä treenaamassa. Leevi pääsi ensin, ja sen kanssa oli niin kivaa. Se on niin onnellinen kun pääsee töihin, ja välillä tuntuu, että se jo lukee ajatukset mitä seuraavaksi tehdään. Helmi pääsi Leevin jälkeen, ja sillä meinasi lähteä mopo keulimaan jo heti alkuun. Autossa odottelu oli nostanut tunnelmaa, ja ajattelin ensin, että mitähän tästä tulee. Kiihkeä pentukoira rynni kentälle. Helmi ei kuitenkaan päässyt tekemään mitään, ennen kuin se oli asettunut omalle pedille, ja laskenut kierrokset sille tasolle, että pystyy keskittymään. Tosi nopeasti se tajusi, että hätäilemällä ei tapahtu mitään, ja asettui aloilleen. Selvästi keskittymiskyky ei alkuun ollut ihan parasta mahdollista, yritin aloittaa sivulle tulolla, mutta häröilyksi meni. Niinpä tehtiin ensin ihan vaan katsekontaktia, käsikosketusta, ja lähistöllä pysymistä. Aina treenien välissä se sai asettua pedille odottamaan. Lopulta mulla oli rauhallinen, ja keskittymiskykyinen pentukoira, joka teki hienosti pyydetyt hommat. Treenit loppui rauhoittumiseen, ja sen jälkeen se sai vielä haistelemalla etsiä nappuloita kentältä. Tässä vaiheessa tajusin, miksi se oli kentälle mennessä niin kiihkoissaan. Ei pelkästään autossa odottelu, vaan kentällä taitaa olla pupujen seurustelupaikka, niin paljon siellä oli papanoita nurmikolla :)

Vesipedot veneilijät

Helatorstai viikonloppuna oltiin mökillä, Helmikin pääsi ekaa kertaa veneilemään ja saareen. Veneestä se ei ollut millänsäkään, ja saaressa se viihtyi. Viisi minuuttia perille tulosta se oli jo ehtinyt tippua laiturilta veteen :)

Torstaina ehdittiin perille 10.30 aikoihin, eikä Helmin akku hyytynyt siinä hauskuudessa päivällä kertaakaan. Se ei siis nukkunut koko päivänä, vaan otti ilon irti vapaudesta ja uimisesta. Pari kertaa se meni pitkälleen hetkeksi, mutta montaa minuuttia ei malttanut olla paikallaan. Sillä oli niin kiire kokea kaikkea kivaa, että ei joutanut nukkumaan. Niinpä Helmi Herätyskello, joka aina herää viimeistään kuudelta, nukkui perjantaina aamulla melkein kahdeksaan. Ja silloinkin se herätettiin ;)

Koirille mökki ja oma saari on ihan onnela. Onhan meillä kotona aidattu takapiha, jossa ne saavat olla niin kuin tykkäävät, mutta ei se ole sama kuin kokonainen saari. Ei pantoja eikä remmejä, ei juuri sääntöjä vapautta kahlitsemassa :) Aamulla kahdeksan aikaan molemmat ulos, ja illalla ysin aikaan sisälle. Seuraavina päivinä Helmikin jo malttoi päivälla nukkua, mutta ei se sisälle halunnut tulla. Päivisin tehtiin retkiä eväiden kanssa, ja Helmi oppi tosi nopeasti, että aina kun mennään veneeseen ei tapahdu mitään, ja  silloin kannattaa levätä. Niinpä se Leevin tapaan kävi aina nukkumaan, kun mentiin veneeseen. Pelastusliiveistä, kuten ei valjaistakaan, se ei tykkää.

Helmi on oppinut uimaan tosi hyvin, ihan ensimmäiset uinnin se ui "keulimalla", etujalat haroi pitkälle ylös ja eteen, mutta nopeasti se oppi uimaan ihan oikein. Leevin veroista nopeaa uimaria siitä ei rotunsa vuoksi voi tulla koskaan, mutta uimahalukkuudessa ja vesi-innossa se nykyään peittoaa jopa labradorin. Saaressa Helmi lutasi vedessä ihan koko päivän, se heitteli itselleen palloa laineisiin, ja pyydysti sen sitten sieltä. Se ui omia lenkkejään rannan lähistöllä, ja kahlaili muuten vaan.

                                             
                                                      Neitvuoren huipulla

                                       Helmi yrittää pitää ainakin kuonon hyttysverkon alla

 
                               
Treenirintamalta sen verran, että ilmoitin meidät toukokuun alusssa alkaneelle tokon nettikurssille. Olin ehkä itse vähän epäileväinen, mutta nettikurssi vaikuttaa oikein toimivalta. Joka kuukaudelle on oma treenikokonaisuutensa, joka on vielä jaettu pienempiin osiin. Treeniohjeet tulevat sekä sanallisesti, että videoilla, ja kouluttajalle voi lähettää omia videoita sitten kommentoitavaksi. Me ollaan Helmin kanssa oltu ehkä ahkerimpia videoiden lähettäjiä :) Tällä tavoin ei olla kesän ajaksi sitouduttu mihinkään tiettyy kellonaikaan, eikä -paikkaan. Treenivideot on ladattu kaikki youtubeen, ne löytyy sieltä mistä muutkin Helmin videot.

Treenivideoita

Tänään sain lapsen nakitettua kuvaamaan, videoissa paikalla istuminen, kontaktien alkeita ja jalkojen välistä pujottelu. Kuvaaja kyllästyi, joten seuraaminen jäi kuvaamatta :)

Helmin videot

Mitä viiden kuukauden ikäisen koiran pitää osata?

Leevin kanssa minulla oli kauhea kiire opettaa temput ja koeliikkeet, ja startata tokossa ja taipumuskokeissa heti, kun iän puolesta koekentät aukesi. Näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä, että pidin kiirettä. Näin ehdimme ennen kahden vuoden ikää ja epilepsian puhkeamista nauttia yhdessä harrastamisesta paljon.



Helmin kanssa on ehkä toimittu vähän toisin. Sillä on nyt kohta ikää viisi kuukautta, ja tokoliikkeet ovat aivan alkutekijöissä, agilityesteistä sillä ei ole harmainta haisuakaan. Mutta se on äärimmäisen helppo koira kotona ja arjessa. Se kuitenkin on 24/7 perheenjäsen kotona, ja   isompana tunnista-kolmeen päivässä lenkkikaverina. Vaikka olen Helmin harrastuskaveriksi hankkinutkin, meillä koira viettää kuitenkin enimmän aikaa elämästään perheenjäsenenä ja lenkkikaverina, kuin harrastuskentillä. Niinpä olen ajatellut, että nyt pentuna on harjoiteltu lähinnä arjen taitoja sekä oppimaan oppimista. Ollaan käyty paljon eri paikoissa, Helmi on lenkillä helppo koira vapaana ja taluttimessa, vieraisiin ihmisiin se suhtautuu avoimesti ja osaa jo nyt, nuoresta iästään huolimatta paljon ennakoida normiarjessa tapahtuvaa toimintaa. Se on siis jo valmiiksi oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun jotain on tapahtumassa. Silti se käyttäytyy rauhallisesti, eikä kiihkoile turhista.

 Helmi haulikkoradalla. Ei mitään viitteitä paukkuarkuudesta, se ei rekisteröinyt laukauksia mitenkään.

Helmillä on paljon opittuja taitoja, mutta käskyjä toiminnoille ei juurikaan ole. Sitä on koko sen pienen elämän ajan palkittu oikeista käytöksistä, hölmöilyt on lähinnä jätetty huomioimatta. Niinpä se enimmäkseen toimii niin kuin on ollut kannattavaa. Sillä taitaa olla vaan kolme selkää käskysanaa käytössä: tänne, istu ja irti. Muuten se toimii ilman käskyjä :)  Pitäisi varmaan vähitellen päättää, mitä käskyjä aikoo tokoliikkeissä käyttää. Leevillä oli arkielämään eri käskyt, niiden kanssa esimerkiksi seuraamispaikka ei ole niin tarkka, kunhan seuraa. Tokokäskyt vaativat sitten erilaista tarkkuutta.

Kolmen-neljän kuukauden iässä havahduin siihen, että se lenkillä yritti pari kertaa lähteä auton perään. Käytös tuli täysin yllätyksenä, eilen ei vielä tapahtunut mitään, ja tänään yhtäkkiä autot kiinnostivat. Säännönmukaisesti muutaman päivän ajan kaikki lähestyvät autot sai aikaan ruokatarjoilun, jolloin Helmin päässä yhdistyi auto=ruoka, ja autojen jahtaaminen ei tuntunut siitä oikeastaan enää kiinnostavalta. Kävin myös muutaman kerran seisoskelemassa tien vieressä, ja jopa moottoritien ylikulkusillalla patsastelemassa ruuhka-aikaan. Polkupyöriin ja mopoihin ei takaa-ajon tarvetta ole näkynyt, mutta varmuuden vuoksi niidenkin suhteen on tehty sama.

Otsikon pohdinta lähtee siitä, että seuraan moniakin blogeja, ja moni Helmin ikäinen tuleva agilitykoira tekee jo treeneissä monen esteen ratoja, tietysti rimat on maassa tai niitä ei ole ollenkaan, mutta joka tapauksessa pennut osaavat jo ohjaajan ohjauksessa suorittaa hypyistä ja putkista koostuvia ratoja. Haluan uskoa, että vielä ehtii. Viiden, tai kuudenkaan kuukauden iässä ei vielä tarvitse osata kilpailuliikkeitä, tai niiden osia. Uskon, että kun pentukuukausina viettää paljon mukavaa aikaa pennun kanssa, ja tekee asioita yhdessä, myöhemminkin ehtii oppimaan kokeisiin ja kisoihin tarvittavat taidot. Pentukuukausina luodaan pohjaa tulevalle, opitaan yhteinen kieli ja toimintatavat. Pentu oppii oppimaan, ja haluaa tehdä töitä yhdessä ohjaajan kanssa. Itse pidän tärkeänä taitona myös rauhoittumisen taitoa, Helmi kiihtyy helposti nollasta sataan ja tärkeää on, että se osaa myös rauhoittua eikä kuluta omia voimiaan treeneissa tai kisoissa turhaan. On varmasti myös ohjaajalle raskasta, jos koira on koko ajan levoton ja ääntelee. Rauhallisessa mielentilassa myös oppii paremmin, uudet taidot kannattaa opetella ensin rennossa mielentilassa, vauhtia ja tehoja voi nostaa sitten, kun taito on hallussa.

Helmi muuten haluaisi muuttaa ulkokoiraksi. Se on nyt ollut paljon takapihalla, viihtyy siellä yksin tai Leevin kanssa. Oman paikkansa se on ottanut takaoven edestä matolta, tai sitten terassin edessä olevasta kukkapenkistä... Illan pimetessä sillä ei ole mitenkään kiire sisälle, vaan se asettuu itsekseen nukkumaan siihen matolle. Sisään se kuitenkin aina joutuu, aika pieni olisi viettämään koko yön ulkona.

 Helmi on selvästi tarkempi oman pihan rajoista. Nukkuessaankin se jotenkin rekisteröi ympäristön tapahtumia, ja osan kokee tarpeelliseksi haukkua. Leevi ei koskaan lähde mukaan Helmin haukkumisiin, se ei vaivaudu edes nousemaan kun Hepuli säntää aidalle haukkumaan. Yleensä siinä kohtaa Helmi tajuaa, että ei ehkä olisi kannattanut, ja hiljenee itsekseen. Jos ei tajua, takaoven avaaminen riittää, ja Helmi lopettaa haukun ja tulee tarkistamaan tilanteen ovelle.

Hellyydenkipeä vesipeto

Otsikko pätee nykyään molempiin koiriin. Leevi on aina (omasta mielestään) ollut isosta koostaa huolimatta sylikoira. Se nauttii rapsuttelusta ja sylittelystä, ja sitä voi kuka tahansa vaivata miten haluaa ja se vain nauttii olostaan.

Helmi ei alkuun ollut niin halattavissa. Se oli aika tarkka omista rajoistaan, eikä mielellään hyväksynyt silittelyjä ja rapsutteluja silloin, kun se itse ei niitä tullut pyytämään. Vastass oli helposti ärinää, jos se ei omasta mielestään silittelyjä kaivannut.  Kynsien leikkaaminen oli siitä vastenmielistä, samoin muutkin harjoittelut mahdollisia tulevia hoitotoimenpiteitä varten. Syliin nostaessa ärinä vaan koveni. Ärinästä huolimatta sitä rapsuteltiin ja siliteltiin, ja nosteltiin autoon ja muutenkin tarpeen vaatiessa. Helmillähän oli se yläleukamurtuma pari viikkoa meille tulon jälkeen, ja kipulääkkeestä huolimatta sillä oli varmasti suu kipeä, vaikka se ei sitä näyttänytkään. Ärtyisyys on näin jälkikäteen ajateltuna saattanut johtua myös siitä. Nykyään Ärtsy-Helmistä ei ole enää jälkeäkään. Jos se makailee lattialla, ja joku sattuu kävelemään ohi, se usein hyvissä ajoin heittäytyy selälleen, nostaa toisen takajalan kohti kattoa ja odottelee maharapsutuksia. Se silminnähden nauttii kaikista silitteilyistä ja hellittelyistä, ja kestää myös suoraan pään päältä silittelyn sekä halailunkin.

Ja vesipetojahan nuo on molemmat. Helmi ehkä vielä innokkaampi kuraojien ja lätäköiden suhteen kuin Leevi. Joki on jo auki, Leevi on korkannut uimakauden jo sielläkin, mutta Helmi on tyytynyt kahlaamaan siihen saakka, kun jalat yltävät pohjaan. Suihkussa Leevi ei sentään tykkää käydä, mutta Helmi nauttii siitäkin. Ja nykyään se nauttii myös kuivaamisesta, sekin oli alkuun ei niin miellyttävää, varsinkin tassujen nostelu ja kuivaus.

https://www.youtube.com/watch?v=xLdT3ZIgYOM


Vieraisiin ihmisiin Helmi suhtautuu positiivisesti, suorastaan liian ystävällisesti, ja nyt ollaankin otettu harjoitusohjelmaan tervehtiminen rauhallisesti. Helmillä on harjoiteltuna käsikosketus kuonolla, ja samaa hyödynnän nyt vieraiden tervehtimisessa. Ihmiset luonnostaan tarjoavat käden vieraalla koiralle haisteltavaksi, joten Helmi saa nyt opetetella käskystä tervehtimimaan uuden tuttavuuden koskemalla kuonolla käteen. Vasta pari kertaa ollaan vieraan kanssa päästy kokeilemaan, ja tosi nopeasti Helmi älysi siirtää kosketuksen minun kädestä vieraan käteen.



Leevi on juhlinut 6 vuotis synttärit. Maksalaatikkokakkua nakkikynttilöillä, lisäbonuksena Äkäslompolosta asti tuotu hampurilaisen puolikas.

Paikallinen treenikenttä on kuivunut, ja kävin molempien kanssa siellä. Leevin kanssa tehtiin vähän seuraamista, ja leikittiin paljon. Helmi aloitti oman vuoronsa rauhoittumisella, ja sen jälkeen pääsi ensin tottistelemaan ruokapalkalla, ja sen jälkeen leikittiin kahdella pallolla. Palloleikin idean Helmi on tajunnut hyvin, sen kanssa voi leikkiä kahdella pallolla niin, että kun se lähtee palauttamaan ekaa, heitän toisen pallon,  ja ensimäinen tipahtaa Helmin suusta. Helmi osaa myös leikkiä yhdellä pallolla, ja palauttaa sen hienosti, välillä  käteen saakka ja välillä jalkoihin, sekä jää odottamaan uutta heittoa. Olen jopa pystynyt takapihalla leikkimään molempien koirien kanssa yhtäaikaa. Molemmille omat pallot ja heitot omiin suuntiin. Kumpikin palauttaa oman pallonsa minulle, eikä käy kärkkymään toisen palloa.

Leevin kanssa pentuna kävin ampumaradalla kuuntelemassa pauketta, ennen kuin itse ammuttiin laukauksia lähempää yksittäin. Helmin kanssa toimin samalla lailla, tänään käytiin Hyvinkään ampumaurheilukeskuksen haulikkoradan vieressä hengaamassa. Helmi ei reagoinut laukauksiin mitenkään. Alkuun leikki omalla pallollaan, ja sen jälkeen kävi makaamaan.

Loppuun vielä kuva koirien ruokamääristä. Tasan ei käy onnen lahjat, toisella on ruokaa sen verran, että kupin pohja peittyy, ja toinen saa sitten kolminkertaisen määrän. Molemmilla on varmasti aina yhtä kova nälkä kuitenkin :)

Kevät, kuraojat ja lätäköt!

En tiedä, ovatko belgianpaimenkoirat yleisesti vesipetoja, mutta meillä ainakin asuu yksi vettä pelkäämätön kuraojan sukeltaja. Leevi on jo rotunsa puolesta uimamaisteri, mutta myös Helmille näyttää kelpaavan vesi kaikissa muodoissa. Se kahlaa läpi isot ja pienet lätäköt sekä ojat. Helmi ehti myös maaliskuun lopulla heittää talvi/pentuturkkinsa, kun arvioi väärin ojan leveyden ja syvyyden sekä oman hypyn pituuden. Se molskahti ojaan uppeluksiin, nousi yhtä ripeästi ylös kuin tipahtikin, ravisteli pari kertaa ja palasi ojan reunalle ihmettelemään. Ei siis ainakaan mitenkään laittanut pahakseen sukeltamista. Joessa on ihan rannalla vielä jäätä, niin oikeaan veteen ei pääse, mutta kunhan jää lähtee kokonaan, käydään rannalla ihmettelemässä.
https://www.youtube.com/watch?v=LNMQYma0_XM


Helmi juhli 4 kuukauden ikää asiaan kuuluvalla maksalaatikkokakulla, tosin puolet kakusta se joutui antamaan Leeville.

Paikalla istumista on treenattu. Helmi kestää hyvin pylly maassa minun hyppimistä, juoksuun lähtöjä ja pienen matkan päässä käymisen. Lenkeillä treenataan luoksetuloa, pillillä, käskyllä ja vihellyksellä vuorotellen. Luoksetulon Helmi on oppinut myös aika hyvin, ei se tietenkään vielä luotettava voi olla, mutta melko kivalla mallilla luoksetulo on. Yhtenä aamuna olin Helmin kanssa kaksistaan lenkillä, en yhtään tajunnut, että edessä oli rusakko. Rusakko lähti pakoon muutama metri Helmin edestä, juoksi kuusiaidan läpi ja jatkoi sitten matkaansa. Helmi ei lähtenyt rusakon perään, vaan tuli luokse kutsusta kuten pitikin :)

Ensimmäinen siilikin on havaittu jo maaliskuun viimeisinä päivinä. Helmi juoksenteli kaikessa rauhassa ( tai no, rauhassa on ehkä väärä termi kuvaamaan Helmin liikkumista...), kun se yhtäkkiä teki loikan suoraan ylöspäin. Palasi takaisin, loikkasi uudestaan eikä mennyt enää uudestaan. Ääntäkään se ei hämmennyksissään päästänyt. Kävin katsomassa, ja siilihän siellä ojan pohjalla oli. Ihmettelin, miten siili oli niin kylmällä kelillä, nollan asteen tienoilla liikkeellä.

Leevin kanssa käytiin starttaamassa JAUn epävirallisissa agikisoissa, supermölleissä. Leevi teki hienon, puhtaan radan. Nopeudessa ei Leevin kanssa voida muita haastaa, joten sijoituttiin kymmenenneksi 22 lähtijän joukosta. Helmikin kävi kisahallissa kuuntelemassa tunnelmia. Hienosti se ahtaissa tiloissa, muista välittämättä teki osaamansa temput ja sen jälkeen rauhoittui omalle paikalleen. Myös Lotan hallilla Helmi oli viimeksi mukana, ensin se harjoitteli häkissä rauhoittumista eteisessä, ja kun halli oli hetken tyhjillään, se pääsi ihan itsekseen halliin treenaamaan. Käytiin vähän paukuttelemassa keinua, tehtiin seuraamista ja paikalla istumista.

JAU jäsen katselmus, sekä Fitdog juomien testaus

Olin viime sunnuntaina aamulla Järvenpään Agilityurheilijoiden jäsenkatselmuksessa, pyrkimässä seuraan siis. Otin molemmat koirat mukaan, ja kysyin järjestäjiltä kumman kanssa he haluavat että osallistun. Heidän ehdotuksestaan Helmi joutui tulikokeeseen :)

Viisi koiraa kerrallaan otettiin sisään halliin, yksi oli omalla vuorollaan koska ei ilmeisesti kestänyt muiden seuraa. Aika harmillista, että tämä yksilö edusti samaa rotua kuin Helmi. Koska Helmi on vasta pentu, sille ystävällisesti järjestyi viiden koiran rivistä reunapaikka. En tosin usko, että sen toimintaa olisi haitannut vaikka molemmin puolin olisi ollut koira. Ensimmäisenä tehtävänä oli paikallaolo. Helmilla oli oma alusta mukana, joten se makasi siinä rauhassa vaikka liikuskelin lähistöllä. Kauas en mennyt, ettei tule turhaa epäonnistumista. Seuraavaksi luoksetulo, yksi testaajista jäi  pitämään Helmiä hetkeksi, että ehdin kauemmaksi, ja sen jälkeen luoksetulo. Tämän jälkeen sama, mutta häiriöllä, matkalle oli tiputeltu leluja, ja yksi testaajista lisäksi houkutteli lelulla luoksetuloreitin varrella. Helmi hiukan hämääntyi leluista, mutta unohti ne nopsaan ja tuli luokse kuten pitikin. Viimeisenä piti näytää koiran leikkihalukkuutta. Lyhyt leikki, johon sisältyi lelun heitto, joka koiran odotettiin palauttavan. Helmi toimi odotetusti. Ne, kenen koirat jo osasivat, saivat näyttää lyhyen radanpätkän, mutta meiltä se jäi suorittamatta.

Helmi toimi tosi hienosti, se ei äännellyt, ei hermoillut eikä tehnyt mitään muutakaan epätoivottavaa käytöstä. Oli oma, fiksu itsensä ja tienasi meille paikan JAUN koejäseneksi. Nyt sitten seurataan minun motivaatiota, aktiivisuutta ja oppimishalukkuutta, ja varsinainen jäsenyys selviää sitten myöhemmin.

Fitdogin juomia on testattu kerran. Sekoittelin koirille Puppyboosterista drinksut, ja molemmille kelpasi hyvin. Itse hämmästyin maitomaista juomaa, jotenkin odottelin jotain lihaliemen tapaista lientä.

Fitdog testi

Hain keväällä, ennen kuin Helmi oli edes tullut, Fitdogin Puppy Booster energia- ja nesteytysjuomajauheen testiryhmään. Helmi pääsi ryhmään mukaan, ja Leevikin sai aikuisten koirien Fitdog-juomajauhetta kokeiltavaksi.

Leevi on huono juomaan, on ollut aina. Kotona se juo kupista ehkä kerran viikossa, muuten juo lähinnä luonnonvesistä, talvella syö lunta. Onneksi se kuitenkin aina juo agilityharkkojen jälkeen, monesti se onkin ainoa kerta viikossa kun näen sen oikeasti juovan kupista. Leevin epilepsiahan on aikaisemmin ollut aina kesällä huonommassa vaiheessa, helle ja rasitus on provosoineet kohtauksia. Eläinlääkärin kanssa on ollut puhetta, että juottamisella voisi kokeilla hillitä kohtauksia kesällä. Nyt meillä on siihen hyvä mahdollisuus.

Helmi vaikuttaa hyvältä juomarilta :) Kotona se käy juomassa kupista monta kertaa päivässä, jos vesi ei ole sen mielestä tarpeeksi tuoretta, se istuskelee kupin vieressä ja odottaa raikkaamman veden tarjoilua. Helmin kanssa en ole vielä treenitilanteissa kokeillut juottamista.

Nyt testaillaan juomia ensin kotona, ja sen jälkeen sitten treeneissä. Mielenkiintoista nähdä, miten koirille maistuu.

Helmi 3 kuukautta

Helmin kanssa on treenattu lähinnä valmistavia taitoja eri lajeihin. Omalla alustalla lepääminen sillä on aika vahvana jo. Pariin kertaan olen kotona kokeillut niin, että Helmi makaa omalla alustallaan, ja Leevi on ollut häiriökoirana siinä vieressä. Leeville olen heitellyt makupaloja alustan ympärillä, ja Helmi on saanut oman palkkansa rauhassa makaamisesta. Helmillä on mennyt hyvin, Leevi ei oikein ole tajunnut omaa osuuttaan. Se on myös tottunut naksutinkoulutukseen ja tarjoamaan käytöstä, nyt se ei oikein hiffaa, että herkut tosiaankin tulee ilman, että tekee mitään.

Paikallaan istumista on treenattu namihäiriöllä. Helmi osaa jo istua hienosti, ei ota nameja kämmeneltä eikä lattialta vaikka niitä ihan viereen tarjoaakin. Aamulla se harjoittelee paikalla istumista myös samalla, kun heittelen osan koirien aamuruoasta lumihankeen. Leevikin nuorena etsi aamuruokansa takapihalta, nenänkäyttö kun on väsyttää koiraa ihan kivasti. Helmi on aloittanut saman tavan. Ensin paikallaan istumista kun kylvän nappulat hankeen, ja sen jälkeen ruoan etsintää.

https://www.youtube.com/watch?v=NYiiRfnBWB8


Siskon perheellä on mittelspizt Stella, ja Helmikin on päässyt jo Stellaan tutustumaan. Stella ei jaksa pikkupennusta kovin innostua, mutta Helmi osaa käyttäytyä ihan nätisti joten koirien yhdessäolo menee ihan hyvin.

Lauantaina käytiin Järvenpäässä RatsastuskeskusAinon kahvilassa. Samaan aikaan keskuksessa oli estekisat, joten tuli ihmeteltyä hevosia samalla. Mennessä hevoset oli Helmistä vaarallisen oloisia, se nosti koko selän pituudelta karvat pystyyn ja murisi. Ihmeteltiin heppoja vähän matkan päästä, ja käytiin välillä kahviloimassa. Kahvilassa Helmi käyttäytyi kuten kunnon kahvilakoiran kuuluukiin, makaili oman pöydän alla hiljaa. Kotiin lähtiessä hepatkaan ei enää olleet niin vaarallisia, ihan lähituntumalle ei kuitenkaan menty kun en näitä hevosia ja niiden suhtautumista koiraan tiennyt. Heppa-osasto vaatii kuitenkin selvästi lisää harjoittelua :)

Helmillä on välillä ikävä äitiä ;) Vaikka se on jo kolmen kuukauden ikäinen, välillä se palaa vauvaaikaan emon luona, ainakin ajatuksissaan. Sillä on hammastapaturman jäljiltä leluna pehmeä tyyny. Tätä tyynyä se sitten imee, kuten emoa. Etutassuilla painaa tyynyä kuten pennut emon mahaa painavat, ja samalla sitten imeskelee tyynyä. Ja selvästi vajoaa johonkin nirvanaan hetkeksi.

 https://www.youtube.com/watch?v=pI5562ktLUY


Luonteessa Helmillä on  myös se räyhäkkä puoli, vaikka se joissain uusissa tilanteissa on hetken aikaa ujo. Leevi on edelleen tosi kiltti, kyllä se jo välillä pitää puolensa eikä suostu leikkimään Helmin kanssa, mutta väsyneenä se ei jaksa. Niinpä välillä joudun puuttumaan koirien väleihin, ja käskemään Helmin jättämään Leevin rauhaan. Alkuun tästä jouduttiin ehkä vähän keskustelemaan, mutta nyt toimii jo pelkällä sanomisella. Leevi menee usein omaan häkkiinsä nukkumaan rauhassa, sinne ei Helmiä päästetä häiritsemään. Toisaalta sitten välillä koirat leikki keskenään tosi hienosti, Leevi juoksuttaa Helmiä perässään ja selvästi nauttii kun Helmi ei pärjää. Leevi isompana on vielä selvästi nopeampi, varsinkin lumihangessa, ja Helmi pienempänä ei pysy perässä vaikka yrittää mutkissa oikaista. Ja sehän ottaa sitten päähän kun ei pärjää, Leevi varmaan nauraa partaansa kun kuuntelee perässään juoksevaa ja äänekkäästi protestoivaa pikkukoiraa joka ei saa kiinni vaikka kuinka yrittää.

Yksinolossa tuli toissa viikolla vähän takapakkia. Helmi oli kodinhoitohuoneessa portin takana, toinen pojista oli kotona. Kolmeen kertaan se oli tullut ovella olevan, vajaa metrin korkuisen portin yli. Ville oli aina palauttanut sen omaan huoneeseensa, ja viimein laittanut ovenkin kiinni että pysyy. Nyt se oli kuitenkin oppinut, että näinhän tämä käy, eikä enää pysy portin takana. Nyt koirat on sitten yksin ollessaan omissa, vierekkäisissä häkeissä. Helmille olen tilannut isomman häkin, ja oveenkin on korkeampi portti jo olemassa. Häkeissä ne kuitenkin ovat todella rauhassa, molemmat nukkuu koko ajan. Ja tämän tiedän, koska vakoilen niitä Skypen kautta töistä :)

Asensin tietokoneelle ja kännykään Skypen, ja nyt voin töistä soitella koirille ja tarkistaa miten niillä menee. Häkissä ei tietenkään voi koko päivää pitää, nyt aika on ollut vaan parisen tuntia, ja sen jälkeen vanhempani ovat käyneet vapauttamassa koirat ja ottaneet iltapäiväksi hoitoon. Välillä koirat menee omiin häkkeihinsä nukkumaan muutenkin, vaikka ollaan kotona.

Kunhan kevät lämpenee, olen miettinyt koiratarhojen tilaamista koirille ulos. Leevi on välillä ollut takapihalla yksin ollessaan, ja viihtynyt hyvin. Meidän aita on kuitenkin metrin korkuinen, enkä usko, että Helmi siellä koko päivää pysyy. Leevi ei lähde muuta kuin naapuriin ruokaa kerjäämään, jos portti unohtuu auki. Helmi tarvitsee korkeammat aidat. Olen suunnitellut kahden vierekkäisen tarhan laittamista niin, että Leevillä on päivisin kuitenkin oma rauha. Ja jos sille tulee epilepisiakohtaus päivällä, en halua, että Helmi pääsee sitä silloin kiusaamaan. Tämän vuoksi ne eivät tule koskaan olemaan yksinään samassa tilassa.

Helmi on jo aika hyvin sisäsiisti, ollut melkein parin viikon ajan. Vahinkoja sattuu välillä, mutta vain pari kertaa viikossa. Se osaa pyytää ulos, öisin riittää, että kerran käydään ulkona. Aina ei sitäkään. Aamulla sillä on sitten kyllä kiire, ja välillä en saa ovea tarpeeksi nopeasti auki, ja pissat tulee tuohon takaoven eteen. Sen vuoksi siinä on nuo sanomalehdet varalla. 

Helmi kävi maanantaina Anidentissä jälkitarkastuksessa. Suu on parantunut hyvin, jopa yllättävän  hyvin. Nyt ei ole enää mitään rajoituksia, suun paranemisen puolesta kaikki on sallittua. Helmi sai myös ekat rokotuksensa, ja painoa puntariin kertyi 9.4 kiloa.

Leevillä taas oli perjantaina 12.2 lievä epilepsia kohtaus, se oli edelleen vanhemmillani hoidossa, että Helmin suu saa parantua rauhassa. Tämän jälkeen se oli koko viikonlopun jotenkin pysäkillä, liikkui ja oli liian rauhallinen Leeviksi. Maanantaina varasimme sille jo ajan eläinlääkäriin, mutta sitten se tuntui palautuvan entiselleen ja peruin ajan. Tälläistä poissaolotyyppistä epilepsiaoiretta Leevillä ei ole ennen ollut, toivottavasti ei jää pysyväksi oireeksi.

Koska Leevi näytti palautuneen normaaliksi, kävin tiistaina illalla hakemassa sen kotiin. Molemmat koirat näyttivät alkuun riemastuneilta, Leevikin juoksi pihalla kuin nuori koira :) Mutta kahdessa viikossa Helmi oli kasvanut kokoa ja tahtoa, eikä Leevi pärjännyt sille ollenkaan kun alkuriemusta päästiin. Leevi ei pitänyt omia puoliaan ollenkaan, Helmi sai kohdella sitä ihan miten 12 viikkosen (puru)innolla halusi, ja Leevi vain oli hiljaa paikallaan ja näytti kärsivältä. Mitenkään se ei asettanut rajoja Helmille, vaan alistui kohtaloonsa. Surullista katsottavaa, ja niinpä osan illasta pidin koirat erillään, että Leevilläkin oli rauha. Yön ne nukkuivat hyvin. Keskiviikkona oli muitakin haasteita, joten Leevi meni takaisin mun vanhemmille keräämään voimia, ja päätettiin, että viikonloppuna kokeillaan uudestaan koirien yhteiseloa.

Tänään sitten aamulla uudella yrityksellä. Pakkasin molemmat koirat autoon, ja ajoin metsään. Tehtiin 45 min lenkki (matkaa ei kyllä juuri kertynyt, aikaa kului vaan...), ja meno oli ihan erilaista kuin tiistaina. Ilmeisesti Leevi ei vielä tiistaina ollut oma itsensä, sillä nyt se pärjäsi Helmin kanssa hyvin. Leevi piti puolensa, eikä antanut Helmin riepottaa itseään. Tottakai se välillä makasi selällään maassa (koska se itse heittäytyi siihen), Helmi yläpuolellaan, mutta välillä alapuolella oli Helmikin. Jos Helmi intoutui puremaan liikaa, Leevi kertoi sen sille niin, että Helmikin sen ymmärsi. Ei Leevi edelleenkään mikään johtajatyyppi luonteeltaan ole, mutta nyt koirien leikki oli kivaa katsottavaa. Molemmilla oli kivaa :) Ne pystyivät myös lenkkeilemään ihan rauhassa, ilman että koko ajan piti peuhata. Muutaman kerran kokeiltiin myös tuplana taluttimessa kävelyä, ja sekin sujui hyvin. Leevi kävelee koko ajan vasemmalla puolella, Helmi tietysti hakee paikkaansa, mutta sekin käveli hienosti talutin löysällä. Välillä Helmi yritti haastaa Leeviä leikkimään, mutta pienellä ärähdyksellä minulta sekin jäi ja jatkettiin järjestyksessä.

Koiriakin tuli lenkillä vastaan, ja päästiin aloittamaan sen opettelu, että vastaantulijoita ei tervehditä. Leevin kanssa on helppo lenkkeillä, koska lähtökohtaisesti se ei koskaan oleta, että vastaantulijoiden kanssa käydään hengaamaan. Pentuna se ei koskaan päässyt vastaantulijoita haistelemaan, vaan leikki muiden kanssa vaan vapaana ollessaan. Nyt aikuisena ei ole enää niin tarkkaa, mutta hyvät tavat on jääneet sille selkäytimeen.

Helmi on kotona treenannut yksinoloa nyt kun suun puolesta ei tarvitse enää varoa. Tunnin-puolentoista aikoja se pärjää hienosti. Lisäksi ollaan vähän treenattu seuraamista, ja eteen istumista ihan houkuttelemalla. Naksuttelemalla on harjoiteltu tänään takajalkojen saamista alustalle niin, että etujalat ovat maassa. Takajalat ovat yleensäkin koiralle vaikeat hahmottaa, niin Helmillekin. Se helposti laittaa etujalat laatikon päälle, mutta takajalat unohtuvat. Nyt ollaan jo päästy muutaman kerran palkkaamaan siitä, että se älyää laskea etujalat maahan ja jättää takajalat (palapeli)laatikon päälle. Tämä on hyvä alkuharjoitus agilityn kontakteille, ja takajalkojen alustalla pitämistä voi hyödyntää myös kaukokäskyissä, jos tekee liikkeet niin, että koiran takaosa pysyy paikallaan ja etuosa liikkuu. Petillä rauhoittumista ja pään alas laskemista on myös treenattu. Toiminto on Helmillä niin vahva, että ilman alustaakin se tarjoaa sitä uusissa paikoissa. Maanantain eläinlääkärissäkin päästiin harjoittelemaan tätä kun odotusaulassa oli toinen, kiinnostava koira. Kotona olen alkanut vaati jo hieman kestoa pään alhaalla pitämiseen, palkkaa tulee vain, jos pää pysyy maassa jo hetken aikaa.

Helmin suu näyttää parantuvan hyvin. Haava on hienosti kiinni, ja näyttää siistiltä. Suu ei vaivaa Helmiä mitenkään. Ensi viikolla on jälkitarkastus, sitten toivottavasti saadaan lupa leikkimiseen ja Leevin kanssa olemiseen.

Keskiviikkona kävimme Helmin kanssa naapurikaupungissa hengailemassa. Laitoin auton parkkihalliin, sieltä mentiin kävelykadulle katselemaan, yhden kauppakeskuksen läpi ja rantapuistoon lasten leikkipuiston viereen katselemaan. Palattiin kävelykadun läpi parkkihalliin, sieltä hissillä kauppakeskukseen, eläinkauppaan ja taas hissillä takaisin. Helmi suhtautui rennosti kaikkeen, ja oli mukavan väsynyt kun tultiin takaisin kotiin.

Entinen auton inhoaja on alkanut pitämään autoilusta. Se on tajunnut, että autolla pääsee kivoihin paikkoihin, ja on innokkasti lähdössä mukaan. Se matkustaa nyt penkillä, takaluukkuun en sitä laita ettei siellä näkymättömissä pure jotain ja vahingoita suutaan.

Kuvia kaupunkireissulta.

Peilikuvaansa Helmi jaksaa ihmetellä. Linkki videoon :) Täällä myös videot siitä, kuinka vihreää metsässä on helmikuussa, sekä Helmi miettimässä ojan ylitystä.
https://www.youtube.com/channel/UC2IFkQoDmd8mMZ4t1MQOEjA


 Kotona ollaan lisäksi harjoiteltu perusasentoa, ja katsekontaktia siinä. Samoin edessä istumista katsekontaktilla. Paljon ollaan tehty naksutinharjoittelua, ja Helmi on kyllä hyvin tajunnut käytöksen tarjoamisen idean. Nyt olisi mun vuoro kehittyä, Helmi on niin nopea, että mun täytyy myös oppia nopeammaksi naksauttajaksi :) Helmi ehtii lyhyessä ajassa tarjoamaan monta eri käytöstä, ja mun on vaikea siitä ehtiä poimimaan juuri se, jota nyt halutaan.

Ollaan ehdittu tällä tavalla harjoittelemaan etujalkojen laittamista ja pitämistä tasapainotyynyllä, pahvilaatikkoon menemistä, pallon nostamista lattialta ja käsikosketusta.Lisäksi työn alla on omalla petillä pään laittaminen lepoasentoon lattialle. Tämä on Hepulille kovin vaikeaa, se tarjoaa kyljelleen menoa ja erilaisia variaatioita makuuasennosta, mutta pään laskeminen on selvästi sille vaikea älytä. Ja mulle vaikea palkita tarpeeksi nopeasti.

Hammastoimenpide, rauhoittumisharjoituksia ja juhlia

Lauantaina sattuneen tapaturman vuoksi kävimme tiistaina Anidentissä. 
Helmillä todettiin yläleukaluun dislokoitunut murtuma, ja siihen kiinnittyneet hampaat oli tietysti myös vaurioituneet. Hampaat poistettiin, tulollaan olevat hampaat näytti rtg-kuvassa olevan vaurioitumattomia, mutta varmaksi ei voi sanoa ennen kuin ne puhkeavat.Murtunut luunkappale on poistettu, ja tulehtuneeltä näyttänyt kudos ympäriltä poistettu. Nyt suu on todella siistin näköinen, hyvää työtä teki eläinlääkäri Helena Kuntsi-Vaattovaara Anidentissä.

Pääsin katsomaan Helmin suuhun ennen ja jälkeen toimenpiteen, ja muutenkin ehdin kysellä eläinten leikkaushoidosta yleensä jo ihan ammatillisen kiinnostuksen pohjalta. Helmillä oli muuten kielessä vielä toisella puolella ne tarttumakohdat, jolla koiranpentu tarttuu emän nisään ja muodostaa niiden avulla kielellä tukevan imuotteen.

Helmi heräämöhoidossa. Anidentissä on odottaville omistajille mukava takkahuone, jossa oli kahvi- ja teetarjoilu.

Helmin yläleuka ensimmäisenä toimenpiteen jälkeisenä päivänä.

Anidentiä voin vilpittömästi suositella jos hammasongelmia tulee. Osaava, mukava henkilökunta, uudet ja siistit tilat sekä älyttömän hyvä asiakaspalvelu. Varasin itse netistä 15 min arviointiajan, mutta Anidentistä otettiin yhteyttä, ja järjestettiin koko hoito samalle illalle. Heillä meni varmasti ylitöiksi meidän takiamme.

Kaksi ensimmäistä päivää on eläinlääkärin mukaan tärkeitä toipumisen ja paranemisen kannalta. Kahteen päivään ei saanut laittaa suuhun mitään muuta kuin pehmeää ruokaa, ja sen jälkeen vielä kahteen viikkoon ainoastaan pehmeitä leluja, sukkia yms.. Leikkaus oli tiistaina, ja keskiviikkoaamuna neljältä Helmi heräsi virkeänä. Koska mitään järkevää tekemistä sisällä ei ollut, lähdimme sitten neljän jälkeen ulos kävelemään. Ei näkynyt muita lenkkeilijöitä... Välillä kävimme sisällä lämmittelemässä, ja uudestaan ulos. Kuuden aikaan Helmi väsähti, ja päästiin sisälle lepäämään :)

Kaksi ensimmäistä päivää menivät paremmin kuin odotin. Helmi sai melkeinpä kaiken ruoan kädestä, ainostaan antibiootin sekoitin puuroon. Lelut oli kaikki kerätty pois, ja aikaa kulutettiin ulkona ja muissa paikoissa joihin koiran kanssa pääsi.

Kaksi viikkoa pitää elää rauhassa. Nyt on pehmeät lelut suussa sallittu, mutta vetoleikkejä ei tietenkään voi leikkiä. Helmi leikkii nyt vaatteilla, sukilla ja tyynyillä :) Leevi elää kaksi viikkoa evakossa mun vanhemmilla, koska myös toisen koiran kanssa leikkiminen on tietysti kielletty.
Olemme ulkoilleet paljon, onneksi ei enää ole kylmä. Lisäksi olemme opetelleen kaikenlaisia temppuja. Nyt Helmi osaa laittaa etutassut tasapainotyynylle, ja mennä pahvilaatikkoon :)
Lisäksi on harjoiteltu katsekontaktia käsien heilutteluhäiriöllä. Agilityn Taitava Pentu kurssilta tuli kotiläksyksi omalle petille rauhoittuminen eri paikoissa, ja kotona Helmi on tässä jo aika pätevä. Kun petin laittaa lattialle, voi samalla tehdä ruokaa tai muita kotihommia ja Helmi treenaa petillä oloa. Se osaa hienosti jo rauhoittua siihen, ja usein se nukahtaakin harjoittelun lopuksi. Parhaimmillaan olen jättänyt Helmin petille, ja käynyt pihalla täyttämässä auton tuulilasinpesunestesäiliön, ja Helmi on hienosti odottanut paikallaan. Tämä on hyvää harjoittelua myös tulevaa yksinoloa varten, yksinolo on nyt tauolla ettei Helmi tee pääse itsekseen puremaan mitään kovaa.

                                      Valmis postipaketti!

                                    Päikkärit rauhoittumisharjoituksen jälkeen.

Vietiin lapsi jalkapalloon liittyvään lihastasapainokartoitukseen, ja samalla käytiin treenaamasssa kerrostalorappusissa.


Helmin viikkon on osunut myös kahdet juhlat. Viime sunnuntaina se kävi osallistumassa kylässä 18v juhliin, kutsuttuna vieraana tietysti. Hepuli käyttäytyi todella hienosti ja rauhallisesti, tutustui ihmisiin ja paikkoihin ja kävi sen jälkeen nukkumaan. Eilen illalla meillä oli kotona juhlat. Paikalla oli vajaa 30 juhlijaa muutaman tunnin ajan. Tämäkin tilaisuus sujui Helmiltä edustuskelpoisesti. Se tervehti vieraat nätisti. Erityisen ihastunut se oli muutaman kuukauden ikäiseen vauvaa. Ihastus oli kyllä molemminpuolista, vauvakin selvästi tykkäsi kun Helmi nätisti nuoli sormia. Se lähestyi vauvaa jotenkin erityisen nätisti ja suorastaan mielistellen, tuli itselle mieleen saattaisiko ihmisvauva kuitenkin koirankin nenään haista maidolle eli tutulle ja turvalliselle??? Näistäkin juhlista puolet meni Helmiltä ohi, sillä se nukkui olkkarissa vieraiden keskellä rauhallisesti.