Helmin kanssa on ehkä toimittu vähän toisin. Sillä on nyt kohta ikää viisi kuukautta, ja tokoliikkeet ovat aivan alkutekijöissä, agilityesteistä sillä ei ole harmainta haisuakaan. Mutta se on äärimmäisen helppo koira kotona ja arjessa. Se kuitenkin on 24/7 perheenjäsen kotona, ja isompana tunnista-kolmeen päivässä lenkkikaverina. Vaikka olen Helmin harrastuskaveriksi hankkinutkin, meillä koira viettää kuitenkin enimmän aikaa elämästään perheenjäsenenä ja lenkkikaverina, kuin harrastuskentillä. Niinpä olen ajatellut, että nyt pentuna on harjoiteltu lähinnä arjen taitoja sekä oppimaan oppimista. Ollaan käyty paljon eri paikoissa, Helmi on lenkillä helppo koira vapaana ja taluttimessa, vieraisiin ihmisiin se suhtautuu avoimesti ja osaa jo nyt, nuoresta iästään huolimatta paljon ennakoida normiarjessa tapahtuvaa toimintaa. Se on siis jo valmiiksi oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun jotain on tapahtumassa. Silti se käyttäytyy rauhallisesti, eikä kiihkoile turhista.
Helmi haulikkoradalla. Ei mitään viitteitä paukkuarkuudesta, se ei rekisteröinyt laukauksia mitenkään.
Helmillä on paljon opittuja taitoja, mutta käskyjä toiminnoille ei juurikaan ole. Sitä on koko sen pienen elämän ajan palkittu oikeista käytöksistä, hölmöilyt on lähinnä jätetty huomioimatta. Niinpä se enimmäkseen toimii niin kuin on ollut kannattavaa. Sillä taitaa olla vaan kolme selkää käskysanaa käytössä: tänne, istu ja irti. Muuten se toimii ilman käskyjä :) Pitäisi varmaan vähitellen päättää, mitä käskyjä aikoo tokoliikkeissä käyttää. Leevillä oli arkielämään eri käskyt, niiden kanssa esimerkiksi seuraamispaikka ei ole niin tarkka, kunhan seuraa. Tokokäskyt vaativat sitten erilaista tarkkuutta.
Kolmen-neljän kuukauden iässä havahduin siihen, että se lenkillä yritti pari kertaa lähteä auton perään. Käytös tuli täysin yllätyksenä, eilen ei vielä tapahtunut mitään, ja tänään yhtäkkiä autot kiinnostivat. Säännönmukaisesti muutaman päivän ajan kaikki lähestyvät autot sai aikaan ruokatarjoilun, jolloin Helmin päässä yhdistyi auto=ruoka, ja autojen jahtaaminen ei tuntunut siitä oikeastaan enää kiinnostavalta. Kävin myös muutaman kerran seisoskelemassa tien vieressä, ja jopa moottoritien ylikulkusillalla patsastelemassa ruuhka-aikaan. Polkupyöriin ja mopoihin ei takaa-ajon tarvetta ole näkynyt, mutta varmuuden vuoksi niidenkin suhteen on tehty sama.
Otsikon pohdinta lähtee siitä, että seuraan moniakin blogeja, ja moni Helmin ikäinen tuleva agilitykoira tekee jo treeneissä monen esteen ratoja, tietysti rimat on maassa tai niitä ei ole ollenkaan, mutta joka tapauksessa pennut osaavat jo ohjaajan ohjauksessa suorittaa hypyistä ja putkista koostuvia ratoja. Haluan uskoa, että vielä ehtii. Viiden, tai kuudenkaan kuukauden iässä ei vielä tarvitse osata kilpailuliikkeitä, tai niiden osia. Uskon, että kun pentukuukausina viettää paljon mukavaa aikaa pennun kanssa, ja tekee asioita yhdessä, myöhemminkin ehtii oppimaan kokeisiin ja kisoihin tarvittavat taidot. Pentukuukausina luodaan pohjaa tulevalle, opitaan yhteinen kieli ja toimintatavat. Pentu oppii oppimaan, ja haluaa tehdä töitä yhdessä ohjaajan kanssa. Itse pidän tärkeänä taitona myös rauhoittumisen taitoa, Helmi kiihtyy helposti nollasta sataan ja tärkeää on, että se osaa myös rauhoittua eikä kuluta omia voimiaan treeneissa tai kisoissa turhaan. On varmasti myös ohjaajalle raskasta, jos koira on koko ajan levoton ja ääntelee. Rauhallisessa mielentilassa myös oppii paremmin, uudet taidot kannattaa opetella ensin rennossa mielentilassa, vauhtia ja tehoja voi nostaa sitten, kun taito on hallussa.
Helmi muuten haluaisi muuttaa ulkokoiraksi. Se on nyt ollut paljon takapihalla, viihtyy siellä yksin tai Leevin kanssa. Oman paikkansa se on ottanut takaoven edestä matolta, tai sitten terassin edessä olevasta kukkapenkistä... Illan pimetessä sillä ei ole mitenkään kiire sisälle, vaan se asettuu itsekseen nukkumaan siihen matolle. Sisään se kuitenkin aina joutuu, aika pieni olisi viettämään koko yön ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti