Treenivideoita

Tänään sain lapsen nakitettua kuvaamaan, videoissa paikalla istuminen, kontaktien alkeita ja jalkojen välistä pujottelu. Kuvaaja kyllästyi, joten seuraaminen jäi kuvaamatta :)

Helmin videot

Mitä viiden kuukauden ikäisen koiran pitää osata?

Leevin kanssa minulla oli kauhea kiire opettaa temput ja koeliikkeet, ja startata tokossa ja taipumuskokeissa heti, kun iän puolesta koekentät aukesi. Näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä, että pidin kiirettä. Näin ehdimme ennen kahden vuoden ikää ja epilepsian puhkeamista nauttia yhdessä harrastamisesta paljon.



Helmin kanssa on ehkä toimittu vähän toisin. Sillä on nyt kohta ikää viisi kuukautta, ja tokoliikkeet ovat aivan alkutekijöissä, agilityesteistä sillä ei ole harmainta haisuakaan. Mutta se on äärimmäisen helppo koira kotona ja arjessa. Se kuitenkin on 24/7 perheenjäsen kotona, ja   isompana tunnista-kolmeen päivässä lenkkikaverina. Vaikka olen Helmin harrastuskaveriksi hankkinutkin, meillä koira viettää kuitenkin enimmän aikaa elämästään perheenjäsenenä ja lenkkikaverina, kuin harrastuskentillä. Niinpä olen ajatellut, että nyt pentuna on harjoiteltu lähinnä arjen taitoja sekä oppimaan oppimista. Ollaan käyty paljon eri paikoissa, Helmi on lenkillä helppo koira vapaana ja taluttimessa, vieraisiin ihmisiin se suhtautuu avoimesti ja osaa jo nyt, nuoresta iästään huolimatta paljon ennakoida normiarjessa tapahtuvaa toimintaa. Se on siis jo valmiiksi oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun jotain on tapahtumassa. Silti se käyttäytyy rauhallisesti, eikä kiihkoile turhista.

 Helmi haulikkoradalla. Ei mitään viitteitä paukkuarkuudesta, se ei rekisteröinyt laukauksia mitenkään.

Helmillä on paljon opittuja taitoja, mutta käskyjä toiminnoille ei juurikaan ole. Sitä on koko sen pienen elämän ajan palkittu oikeista käytöksistä, hölmöilyt on lähinnä jätetty huomioimatta. Niinpä se enimmäkseen toimii niin kuin on ollut kannattavaa. Sillä taitaa olla vaan kolme selkää käskysanaa käytössä: tänne, istu ja irti. Muuten se toimii ilman käskyjä :)  Pitäisi varmaan vähitellen päättää, mitä käskyjä aikoo tokoliikkeissä käyttää. Leevillä oli arkielämään eri käskyt, niiden kanssa esimerkiksi seuraamispaikka ei ole niin tarkka, kunhan seuraa. Tokokäskyt vaativat sitten erilaista tarkkuutta.

Kolmen-neljän kuukauden iässä havahduin siihen, että se lenkillä yritti pari kertaa lähteä auton perään. Käytös tuli täysin yllätyksenä, eilen ei vielä tapahtunut mitään, ja tänään yhtäkkiä autot kiinnostivat. Säännönmukaisesti muutaman päivän ajan kaikki lähestyvät autot sai aikaan ruokatarjoilun, jolloin Helmin päässä yhdistyi auto=ruoka, ja autojen jahtaaminen ei tuntunut siitä oikeastaan enää kiinnostavalta. Kävin myös muutaman kerran seisoskelemassa tien vieressä, ja jopa moottoritien ylikulkusillalla patsastelemassa ruuhka-aikaan. Polkupyöriin ja mopoihin ei takaa-ajon tarvetta ole näkynyt, mutta varmuuden vuoksi niidenkin suhteen on tehty sama.

Otsikon pohdinta lähtee siitä, että seuraan moniakin blogeja, ja moni Helmin ikäinen tuleva agilitykoira tekee jo treeneissä monen esteen ratoja, tietysti rimat on maassa tai niitä ei ole ollenkaan, mutta joka tapauksessa pennut osaavat jo ohjaajan ohjauksessa suorittaa hypyistä ja putkista koostuvia ratoja. Haluan uskoa, että vielä ehtii. Viiden, tai kuudenkaan kuukauden iässä ei vielä tarvitse osata kilpailuliikkeitä, tai niiden osia. Uskon, että kun pentukuukausina viettää paljon mukavaa aikaa pennun kanssa, ja tekee asioita yhdessä, myöhemminkin ehtii oppimaan kokeisiin ja kisoihin tarvittavat taidot. Pentukuukausina luodaan pohjaa tulevalle, opitaan yhteinen kieli ja toimintatavat. Pentu oppii oppimaan, ja haluaa tehdä töitä yhdessä ohjaajan kanssa. Itse pidän tärkeänä taitona myös rauhoittumisen taitoa, Helmi kiihtyy helposti nollasta sataan ja tärkeää on, että se osaa myös rauhoittua eikä kuluta omia voimiaan treeneissa tai kisoissa turhaan. On varmasti myös ohjaajalle raskasta, jos koira on koko ajan levoton ja ääntelee. Rauhallisessa mielentilassa myös oppii paremmin, uudet taidot kannattaa opetella ensin rennossa mielentilassa, vauhtia ja tehoja voi nostaa sitten, kun taito on hallussa.

Helmi muuten haluaisi muuttaa ulkokoiraksi. Se on nyt ollut paljon takapihalla, viihtyy siellä yksin tai Leevin kanssa. Oman paikkansa se on ottanut takaoven edestä matolta, tai sitten terassin edessä olevasta kukkapenkistä... Illan pimetessä sillä ei ole mitenkään kiire sisälle, vaan se asettuu itsekseen nukkumaan siihen matolle. Sisään se kuitenkin aina joutuu, aika pieni olisi viettämään koko yön ulkona.

 Helmi on selvästi tarkempi oman pihan rajoista. Nukkuessaankin se jotenkin rekisteröi ympäristön tapahtumia, ja osan kokee tarpeelliseksi haukkua. Leevi ei koskaan lähde mukaan Helmin haukkumisiin, se ei vaivaudu edes nousemaan kun Hepuli säntää aidalle haukkumaan. Yleensä siinä kohtaa Helmi tajuaa, että ei ehkä olisi kannattanut, ja hiljenee itsekseen. Jos ei tajua, takaoven avaaminen riittää, ja Helmi lopettaa haukun ja tulee tarkistamaan tilanteen ovelle.

Hellyydenkipeä vesipeto

Otsikko pätee nykyään molempiin koiriin. Leevi on aina (omasta mielestään) ollut isosta koostaa huolimatta sylikoira. Se nauttii rapsuttelusta ja sylittelystä, ja sitä voi kuka tahansa vaivata miten haluaa ja se vain nauttii olostaan.

Helmi ei alkuun ollut niin halattavissa. Se oli aika tarkka omista rajoistaan, eikä mielellään hyväksynyt silittelyjä ja rapsutteluja silloin, kun se itse ei niitä tullut pyytämään. Vastass oli helposti ärinää, jos se ei omasta mielestään silittelyjä kaivannut.  Kynsien leikkaaminen oli siitä vastenmielistä, samoin muutkin harjoittelut mahdollisia tulevia hoitotoimenpiteitä varten. Syliin nostaessa ärinä vaan koveni. Ärinästä huolimatta sitä rapsuteltiin ja siliteltiin, ja nosteltiin autoon ja muutenkin tarpeen vaatiessa. Helmillähän oli se yläleukamurtuma pari viikkoa meille tulon jälkeen, ja kipulääkkeestä huolimatta sillä oli varmasti suu kipeä, vaikka se ei sitä näyttänytkään. Ärtyisyys on näin jälkikäteen ajateltuna saattanut johtua myös siitä. Nykyään Ärtsy-Helmistä ei ole enää jälkeäkään. Jos se makailee lattialla, ja joku sattuu kävelemään ohi, se usein hyvissä ajoin heittäytyy selälleen, nostaa toisen takajalan kohti kattoa ja odottelee maharapsutuksia. Se silminnähden nauttii kaikista silitteilyistä ja hellittelyistä, ja kestää myös suoraan pään päältä silittelyn sekä halailunkin.

Ja vesipetojahan nuo on molemmat. Helmi ehkä vielä innokkaampi kuraojien ja lätäköiden suhteen kuin Leevi. Joki on jo auki, Leevi on korkannut uimakauden jo sielläkin, mutta Helmi on tyytynyt kahlaamaan siihen saakka, kun jalat yltävät pohjaan. Suihkussa Leevi ei sentään tykkää käydä, mutta Helmi nauttii siitäkin. Ja nykyään se nauttii myös kuivaamisesta, sekin oli alkuun ei niin miellyttävää, varsinkin tassujen nostelu ja kuivaus.

https://www.youtube.com/watch?v=xLdT3ZIgYOM


Vieraisiin ihmisiin Helmi suhtautuu positiivisesti, suorastaan liian ystävällisesti, ja nyt ollaankin otettu harjoitusohjelmaan tervehtiminen rauhallisesti. Helmillä on harjoiteltuna käsikosketus kuonolla, ja samaa hyödynnän nyt vieraiden tervehtimisessa. Ihmiset luonnostaan tarjoavat käden vieraalla koiralle haisteltavaksi, joten Helmi saa nyt opetetella käskystä tervehtimimaan uuden tuttavuuden koskemalla kuonolla käteen. Vasta pari kertaa ollaan vieraan kanssa päästy kokeilemaan, ja tosi nopeasti Helmi älysi siirtää kosketuksen minun kädestä vieraan käteen.



Leevi on juhlinut 6 vuotis synttärit. Maksalaatikkokakkua nakkikynttilöillä, lisäbonuksena Äkäslompolosta asti tuotu hampurilaisen puolikas.

Paikallinen treenikenttä on kuivunut, ja kävin molempien kanssa siellä. Leevin kanssa tehtiin vähän seuraamista, ja leikittiin paljon. Helmi aloitti oman vuoronsa rauhoittumisella, ja sen jälkeen pääsi ensin tottistelemaan ruokapalkalla, ja sen jälkeen leikittiin kahdella pallolla. Palloleikin idean Helmi on tajunnut hyvin, sen kanssa voi leikkiä kahdella pallolla niin, että kun se lähtee palauttamaan ekaa, heitän toisen pallon,  ja ensimäinen tipahtaa Helmin suusta. Helmi osaa myös leikkiä yhdellä pallolla, ja palauttaa sen hienosti, välillä  käteen saakka ja välillä jalkoihin, sekä jää odottamaan uutta heittoa. Olen jopa pystynyt takapihalla leikkimään molempien koirien kanssa yhtäaikaa. Molemmille omat pallot ja heitot omiin suuntiin. Kumpikin palauttaa oman pallonsa minulle, eikä käy kärkkymään toisen palloa.

Leevin kanssa pentuna kävin ampumaradalla kuuntelemassa pauketta, ennen kuin itse ammuttiin laukauksia lähempää yksittäin. Helmin kanssa toimin samalla lailla, tänään käytiin Hyvinkään ampumaurheilukeskuksen haulikkoradan vieressä hengaamassa. Helmi ei reagoinut laukauksiin mitenkään. Alkuun leikki omalla pallollaan, ja sen jälkeen kävi makaamaan.

Loppuun vielä kuva koirien ruokamääristä. Tasan ei käy onnen lahjat, toisella on ruokaa sen verran, että kupin pohja peittyy, ja toinen saa sitten kolminkertaisen määrän. Molemmilla on varmasti aina yhtä kova nälkä kuitenkin :)

Kevät, kuraojat ja lätäköt!

En tiedä, ovatko belgianpaimenkoirat yleisesti vesipetoja, mutta meillä ainakin asuu yksi vettä pelkäämätön kuraojan sukeltaja. Leevi on jo rotunsa puolesta uimamaisteri, mutta myös Helmille näyttää kelpaavan vesi kaikissa muodoissa. Se kahlaa läpi isot ja pienet lätäköt sekä ojat. Helmi ehti myös maaliskuun lopulla heittää talvi/pentuturkkinsa, kun arvioi väärin ojan leveyden ja syvyyden sekä oman hypyn pituuden. Se molskahti ojaan uppeluksiin, nousi yhtä ripeästi ylös kuin tipahtikin, ravisteli pari kertaa ja palasi ojan reunalle ihmettelemään. Ei siis ainakaan mitenkään laittanut pahakseen sukeltamista. Joessa on ihan rannalla vielä jäätä, niin oikeaan veteen ei pääse, mutta kunhan jää lähtee kokonaan, käydään rannalla ihmettelemässä.
https://www.youtube.com/watch?v=LNMQYma0_XM


Helmi juhli 4 kuukauden ikää asiaan kuuluvalla maksalaatikkokakulla, tosin puolet kakusta se joutui antamaan Leeville.

Paikalla istumista on treenattu. Helmi kestää hyvin pylly maassa minun hyppimistä, juoksuun lähtöjä ja pienen matkan päässä käymisen. Lenkeillä treenataan luoksetuloa, pillillä, käskyllä ja vihellyksellä vuorotellen. Luoksetulon Helmi on oppinut myös aika hyvin, ei se tietenkään vielä luotettava voi olla, mutta melko kivalla mallilla luoksetulo on. Yhtenä aamuna olin Helmin kanssa kaksistaan lenkillä, en yhtään tajunnut, että edessä oli rusakko. Rusakko lähti pakoon muutama metri Helmin edestä, juoksi kuusiaidan läpi ja jatkoi sitten matkaansa. Helmi ei lähtenyt rusakon perään, vaan tuli luokse kutsusta kuten pitikin :)

Ensimmäinen siilikin on havaittu jo maaliskuun viimeisinä päivinä. Helmi juoksenteli kaikessa rauhassa ( tai no, rauhassa on ehkä väärä termi kuvaamaan Helmin liikkumista...), kun se yhtäkkiä teki loikan suoraan ylöspäin. Palasi takaisin, loikkasi uudestaan eikä mennyt enää uudestaan. Ääntäkään se ei hämmennyksissään päästänyt. Kävin katsomassa, ja siilihän siellä ojan pohjalla oli. Ihmettelin, miten siili oli niin kylmällä kelillä, nollan asteen tienoilla liikkeellä.

Leevin kanssa käytiin starttaamassa JAUn epävirallisissa agikisoissa, supermölleissä. Leevi teki hienon, puhtaan radan. Nopeudessa ei Leevin kanssa voida muita haastaa, joten sijoituttiin kymmenenneksi 22 lähtijän joukosta. Helmikin kävi kisahallissa kuuntelemassa tunnelmia. Hienosti se ahtaissa tiloissa, muista välittämättä teki osaamansa temput ja sen jälkeen rauhoittui omalle paikalleen. Myös Lotan hallilla Helmi oli viimeksi mukana, ensin se harjoitteli häkissä rauhoittumista eteisessä, ja kun halli oli hetken tyhjillään, se pääsi ihan itsekseen halliin treenaamaan. Käytiin vähän paukuttelemassa keinua, tehtiin seuraamista ja paikalla istumista.