Helmi ja Leevi Facebookissa

Koska blogin kirjoittelu on tuntunut kovin monimutkaiselta, siirsin Leevin ja Helmin kuulumiset Facebookiin. Sinne on nopeampi puhelimella laittaa kuvia ja videoita.

Tyypit löytyy täältä:
https://www.facebook.com/profile.php?id=100013589312991

Mökkeilyä, koevapautta ja pullasorsia

Heinäkuussa ollaan mökkeilty taas ihan urakalla. Ensin Leevi pääsi Markon ja poikien kanssa ihan omalle lomalle mökille, ilman Helmiä. Leeville oli varmasti ihanaa saada taas hetken aikaa olla ainoa koira, ja nauttia kaikkien jakamattomista rapsutuksista. Me Helmin kanssa menimme sitten parin päivän päästä perässä. 

Mökillä Helmi ui, ui ja vielä vähän ui. Monta kilometriä varmaan päivässä, sillä helteiden takia lapsetkin melkein asuivat järvessä, ja Helmi ui aina kun joku muu vaan oli rannnassa. Se ei välttämättä tarvitse edes uimaseuraa, vaan ui itsekseen pitkiä lenkkejä pitkin järveä. Sille ei tarvitse heittää mitään, vaan se näyttää nauttivan uimisesta ihan vaan uimisen vuoksi. Välillä mietin, että paimentaako se jotenkin uivia lapsia, mutta ei se siltäkään näytä. Se ui omia lenkkejään, eikä välttämättä edes ui lähellä lapsia. Uimahypyt se käy aina tarkistamassa, että hyppääjä tulee takaisin pintaan. Muutenkin Helmi on hyvää uimaseuraa  lapsille ja muillekin, sillä se ei ollenkaan ui lähelle ja päälle raapimaan, kuten koirat usein tekevät. 

Mökkivieraista osa nukkui teltassa, koirilla oli molemmilla oma käsityksensä telttamajoituksesta :)

Helmi on Leevin kanssa käynyt myös noutajakoulua. Se on hyvin oppinut sen, että jokainen noutohommissa hoitaa oman tonttinsa, eikä puutu toisten noudettaviin. Niille voi hyvin heitellä veteen tai maalle molemmille omaa palloa, ja kumpikin noutaa aina omansa. Helmi ei osaa vielä palauttaa käteen saakka, vaan tipauttaa pallon maalle. Tulee se kuitenkin sen verran lähelle, että sen puolesta se selvittäisi noutajien taipumuskokeen :) Tosin luulenpa, että sen nouto-ote ei kelpaisi tuomarille linnut tuskin tulisi ilman ravistelua ja riepottelua ehjänä ohjaajalle :)

https://www.youtube.com/watch?v=oQ1abkHpPhY

Mökillä Helmi järjesti myös meille vähän ylimääräistä ohjelmaa ja sydämen tykytyksiä. Olimme 5 lapsen ja 3 aikuisen porukassa juuri rantauduttu veneestä, ja kohta lähdössä laavulle kävelemään. Yhtäkkiä puskassa puuhaava Helmi alkaa kiljumaan, puree omaa takajalkaansa, potkii sitä ja vetää voimattoman näköisenä perässä. Ja oli kertakaikkiaan tuskallisen näköinen. Koska se oli niin kivuliaan näköinen, olimme ihan varmoja että nyt sitä on kyy purrut. Lapsilauma takaisin veneeseen, ja ensin piti tietty ajaa omaan saareen hakemaan autonavaimet ja rahat mukaan, samalla suurin osa porukasta jäi sinne jännittämään Helmin kohtaloa.
Saaresta venerantaan ja autolle, matkalla Helmi hiukan rauhoittui, mutta ensin pidin sitä tietysti vaan huonona asiana, ajattelin että nyt sen yleistila jo laskee, enkä ehdi millään saamaan sitä Mikkeliin eläinlääkäriin. Kaikkeen tähän meni aikaa jo 20-25 minuuttia ihan väkisinkin, vaikka kuinka ajettiin kaasu pohjassa. Venerannassa se oli jo aika rauhallinen, muttei kuitenkaan sittenkään mitenkään huonoon suuntaan menossa. Samalla kun oltiin menossa hakemaan autoa, kokeiltiin vielä auttaisko viileä vesi siihen jalkaan, joka ei yhtään ollut turvoksissa. Auttoi niinkin hyvin, että Helmi alkoi leikkimään vedessä ;)
Otettiin hetken tuumaustauko siihen, ja soitin vielä Mikkeliin eläinlääkäriin. Jos sitä olisi kyy purrut, tuossa ajassa olisi jo pitänyt tulla oireita, ei ainakaan niin, että olo olisi helpottanut. Jalka ei edelleenkään ollut mitenkään erityisen näköinen.

Koska tilanne näytti olevan hallinnassa, muutettiin suunnitelmaa niin, että Marko palasi takaisin saareen ja vei muun joukkueen retkelle suunnitellusti. Mä suunnistin Helmin kanssa Anttolaan, ajatuksella että sitä on ehkä ampiainen pistänyt siihen jalkaan ja menin apteekkiin hakemaan kyypakkauksen kortisonia, omat oli tietty saaressa retkeläisten mukana :)Ja mantereelle oltiin kuitenkin vähän lähempänä eläinlääkäriä, jos olis ollut tarvetta vielä lähteä. Tassu oli lämmin, mutta ei yhtään turvoksissa.

Niinpä mä sitten hengailin aamupäivän Anttolassa ja seurailin koiran vointia. Helmi söi ajankuluksi paketillisen lauantaimakkaraa (siihen oli helppo piilottaa ne tabletit), ja mä kävin jätskillä. Muut oli sillä aikaa hiki päässä retkeillyt ja syönyt lihakeittoa laavulla.

Mitään pahempaa ei ilmennyt, joten ei Helmiä ainakaan kyy purrut. Ehkä ampiainen, tai sitten jotain muuta mikä ei koskaan selviä.

Mökkiloman jälkeen Helmi oli kyllä todella väsynyt, se nukkui koko kotiin tulopäivän, ja vielä seuraavankin päivän. Hyvin harvinaista Helmille, yleensä se toipuu kaikesta aina parin tunnin unilla. Nyt ei enää automatka riittänyt, vaan piti levätä pari päivää. Pienillä remmilenkeillä käytiin, mutta muuten vaan huilattiin. Osansa väsymykseen varmaan toi hellekin.

Lauantaina olimme Pokemon-metsästäjiä vahtimassa läheisen kaupungin puistossa. Molemmat koirat pääsi mukaan hengailemaan. Ensin ajattelin, että mitähän tästä tulee, hihnojen päässä riekkui kaksi huonosti käyttäytyvää koiraa... Ei ne vastaan tulevat ihmiset, koirat, pyörät eikä scootit, vaan puistossa majailevat pullasorsat ja pullalokit. Molemmilla koirilla kiehui yli kun heti autosta tullessa tienoo oli täynnä ihania lintuja. Mutta niin vaan kun hetken aikaa oltiin puistossa hengattu, niin lopulta seistiin parin metrin päässä sorsista, ja molemmat koirat oli vieressä aivan tyynen rauhallisina.

Tähän saakka koirat ovat yksinollessaan työpäivinä olleet vierekkäisissä häkeissä, yksinolo aika on ollut tunnin-pari kerrallaan. Ajan ne ovat käyttäneet luun pureskeluun ja nukkumiseen, alkuun välillä vakoilin niitä Skypellä töistä, ja hyvin näyttivät viihtyvän. Samoissa häkeissä ne nukkuvat ovi auki muutenkin, vaikka ollaan kotonakin. Erityisesti Leevi menee häkkiin, kun haluaa olla rauhassa.

Nyt kesällä koirat on muutaman kerran saaneet olla koevapaudessa, vapaana koko talossa yksin jäädessään. Olen tosin huolehtinut siitä, että Helmi on etukäteen saanut varmasti riittävän määrän ohjelmaa, ettei sillä ole jäänyt enää energiaa tuhohommiin. Ovat olleet sen saman tunnin-pari yksin koko talo käytössä, ja poissaollessa molemmat ovat vaan nukkuneet. Ainakaan mitään pahoja ei ole tehty. 

:)

Herätyshommia

Helmi on perheen herätyskello. Se on aika aamuvirkku tyyppi, ja viikonloppunakin käy ensimmäisen kerran kuuden aikaan kysymässä seuraa. Nykyään en enää vie sitä edes pissalle siinä kohtaa, ja se rauhoittuu uudestaan nukkumaan. Viimeistään seitsemän aikaan se kokeilee uudestaan, ja siinä vaiheessa yleensä saa mut ylös, ulos ja lenkille.

Helmi haluaa myös mielellään herättää kaikki muutkin. Sille olikin kamala yllätys yhtenä aamuna, kun nuorempi lapsista olikin yökylässä ja sänky tyhjä aamulla. Se tarkisti sängyn tarkasti, ja piti jopa vähän kiivetä etutassuilla sängylle, vaikka normaalisti sinne ei ole mitään asiaa. Mutta ketään ei löytynyt :)

Toisaalta sille olikin sitten onnenpäivä, kun seuraavalla viikolla kahtena yönä oli lapsia yökylässä, aamulla oli tuplamäärä herätettäviä!

Helmin osalta toko- ja agilitytreenit on jatkuneet. Olen ollut koejäsenenä Järvenpään Agilityurheilijoissa, ja heinäkuussa tuli tieto, että minut on hyväksytty varsinaiseksi jäseneksi. JAU:lla on hieno, uusi agilityhalli alle vartin ajomatkan päässä meiltä, joten jäsenyys parantaa meidän treenimahdollisuuksia huimasti. Olen jo keväästä saakka saanut käyttää hallia treenamiseen, ja Leevi on osallistunut mölliryhmään.

Helmin kanssa on aloitettu agilityä Lotta Vuorelan opastuksella. Lotan luona ollaan käyty ehkä 4 kertaa, ja Helmi on kyllä pätevä  :) Mulla on paljon, paljon opeteltavaa ohjauksessa, kun vaihdan labradorista salamannopeaan belgiin. Leevi on äärettömän kiltti ja nöyrä, se menee ihan varmasti sinne minne pyydän, eikä tee mitään omia kuvioita. Sen vauhti on myös mulle aika hyvä, olen ehtinyt hyvin juoksemaan radalla sen kanssa.

Leevi aksaa vanhemman pojan kanssa, joka kokeili agilityä ekan kerran elämässään :)
https://www.youtube.com/watch?v=r4lb4gHlgvU

Helmi aksaamassa
https://www.youtube.com/watch?v=RUn6GUJae1g

Helmi on tietysti nopeampi, ja se on myös herkkä ohjaukselle. Viime keskiviikkona treeneissä Lotta antoi ohjeeksi kuvitella, että Helmi osaa jo, ja ohjata sitä siihen malliin. Ja sehän toimi, kun en ajatellut, että treenaan 7 kuukauden ikäisen koiran kanssa, etenimme paljon paremmin ja luontevammin. Helmi on myös ihan itsekseen, ilman opettamista oppinut suuntia, se osaa lenkillä käsimerkistä kääntyä lenkillä oikeaan suuntaan. Leeville suunnat on täytynyt opettaa ihan alusta lähtien.

Hiukan kuumumista Helmillä agilityn suhteen on, erityisesti silloin, jos palkkana on pallo eikä syötävä palkka. Teen aika lyhyitä treenipätkiä sen kanssa ( tai no, yritän, välillä innostun kun menee niin hyvin ja tulee tehtyä liian pitkään...), ja väliaikoina se käy häkissä rentoutumassa. Ulos ei pääse, ennen kuin mieli on rauhoittunut niin, että pystyy keskittymään. Hyvin se on tajunnut kuvion, häkissä se käy pitkälleen ja odottaa ihan rauhassa seuraavaa settiä. Samoin hallille mennessä on turha hillua, jos liikaa intoilua esiintyy, seistään sitten vaikka pihalla vähän aikaa jäähtymässä. Viimeksi halliin mennessä hetken aikaa odoteltiin pihalla, että pieni vinkuminen hiljenee.

Agilityä

Treenireppuna meillä on tuo alemmassa kuvassa näkyvä metsästyshenkinen reppujakkara, perua Leevin nomeuralta. Helmi tietää jo mitä se tarkoittaa, ja tänään se ihan itse osallistui repun pakkaamiseen. Yläkuvassa näkyvä tennispallo on Helmin reppuun asettama.

Helmi myös tietää, että meuhkaamalla ja riehumalla ei pääse mihinkään, ja on Leevistä mallia ottaen oppinut ihan rauhassa odottamaan lähtöä. Alakuvassa agilityhallille lähdön tunnelmaa, suorastaan unelias meininki :)

Hallilla oli aika kuuma, kuumempi kuin olin ajatellut. Leevi teki ihan lyhyen aikaa, ja meni sen jälkeen autoon jäistä kongia syömään. Helmi teki vähän pidempään, mutta kyllä silläkin kieli roikkui kuumuudesta johtuen. Tehtiin alkuun vähän tokohommia, ja olen Helmistä huomaavani että se ei agihallissa niin innostu tokojuttuihin, kyllä se tekee mutta kun siirrytään agilityyn se syttyy silmissä. Edelleen vaadin sitä aina ennen treenien aloittamista rauhoittumaan häkkiin, hommiin ei pääse jos mopo keulii jo ennen aloittamista. Samoin treenin aikana se käy välillä rauhoittumassa, ja takaisin treenaamaan pääsee kun on rauhoittunut ja käynyt makuulle. Sillä on minun mielestäni aika kiva moodi treeneissä, se on innokas mutta ei liian innokas. Vielä se ei ole äännellyt yhtään, ja toivon että ei alakaan ääntelemään. Se myös pystyy treenin keskellä rauhoittumaan ja huilaamaan hetken.

https://www.youtube.com/watch?v=cKA3uQCSK60


Tänään ostin kesän ensimmäiset herneet. Leevi oli tietysti kärkkymässä omaa osuuttaan, olen aina antanut sille muutaman palon syötäväksi. Helmi odotteli omaansa yhtä innokkaasti, otti herneenpalon suuhun nälkäisen näköisenä, ja jäi sitten palko suussa hölmistyneenä seisomaan. Se ei tajunnut herneiden herkullisuutta alkuunkaan. Se heitteli omaansa, kieri sen päällä ja yritti syödäkin. Lopulta sai sitten kyllä syötyä, ihan vaan sen vuoksi ettei Leevi saisi sitä :)

Mökkijuhannus

 Helmi yrittää kovasti ottaa oppia Leevistä, mutta saunomisen ideaa se ei tajua vaikka kovasti yrittääkin. Kuvassa Leevi on jo kerran häädetty saunasta pois jäähdyttelemään, mutta se livahti takaisin kun ovi jäi auki. Ja Helmi perässä. Helmi yritti makailla ja istua lauteilla,mutta sillä ei selvästikään lamppu välähtänyt että mikä tässä on nyt sitten niin kivaa :)

Juhannusviikko oltiin mökillä. Olin ostanut lomaviikkoa varten riippumaton, ja kuvittelin makaavani siinä kaikessa rauhassa. Väärin kuviteltu, ensimmäisenä päivänä Helmi oli vielä niin täynnä energiaa, että se kävi maton ympärillä etsimässä leikkiseuraa. Seuraavina päivinä se oli jo saanut niin paljon tekemistä, että ei jaksanut enää hääriä riippumaton ympärillä.

Mökillä Helmi muutenkin viihtyy hyvin. Molemmat koirat menevät heti aamusta ulos, päivällä ne eivät edes käy sisällä, ja tulevat illalla vasta sisään nukkumaan. Paljon uimista, ja kävelyretkiä omassa saaressa, lähisaarissa tai mantereella  tekevät sen, että yöllä on koirarintamalla hyvin hiljaista, ja Helmikin nukkuu aamulla ihan rauhassa kahdeksaan saakka.

Viime mökkireissun jälkeen Helmillä oli selkä kipeä, ilmeisesti joku lihasjumi. Nyt kiinnitin huomiota siihen, että se selvästi välillä paleli turkki märkänä. Sillä ei ole vedenpitävä turkki niin kuin Leevillä, vaan se taitaa aina kastua ihoon saakka uidessaan. Tosin se myös kuivuu selvästi nopeammin kuin Leevi. Nyt kuitenkin tein niin, että jos lähdimme veneilemään pian uimisen jälkeen ja Helmin turkki oli selvästi märkä, peittelin sen veneesssä ettei tuuli puhalla suoraan selkään. En tiedä oliko siitä hyötyä, mutta nyt ainakin näyttää että ei ole lihasjumeja selässä.

Veneessä Helmi on oppinut olemaan hyvin. Kun mennään veneeseen, se käy saman tien nukkumaan ja nukkuu seuraavaan rantautumiseen saakka. Se on myös Leevin tapaan oppinut sen, että koirat poistuvat veneestä aina viimeisenä eikä hätäile rantautuessa. Tänään sain ihan rauhassa purkaa kaikki laukut veneestä, ja molemmat koirat makasivat peräpenkillä odottamassa omaa rantautumisvuoroaan.

Kotimatkalla käytiin Mäkkärin kautta. Leevistä tuntui, että ei ole koskaan saanut ruokaa, Helmi tyytyi niihin muutamaan ranskalaiseen jotka sille annoin ja makaili rauhassa.

Helmin kanssa on nyt kolme kertaa treenattu agilityä, ja on kivaa huomata kuinka nopeasti se edistyy. Alla video kolmannesta agilitykerrasta.

https://www.youtube.com/watch?v=Az3WkJqPOGw

Helmi korkkasi aksaharrastuksen :)

Helmi pääsi tänään ekan kerran oikeesti kokeilemaan agilityä. Olen itsekseni sen kanssa tehnyt ainoastaan puomin kontakteja, en ole uskaltanut muuta etten vaan tee mitään väärin. Mulla on niin suuret toiveet sen kanssa agilityn suhteen, että en halua alkuopetuksessa tehdä virheitä joita sitten myöhemmin joutuisi korjaamaan. Niinpä Helmin kanssa on tokoiltu, ja tehty niitä juttuja jotka tiedän (tai ainakin luulen... )osaavani.

Olimme Lotan hallilla Riihimäellä, Lotan opissa. Helmi tajusi heti mitä siltä halutaan, kun vaan seisoin siivekkeen vieressä ja odotin. Nopeasti se tarjosi alhaalla olevan riman ylimenoa, ja pääsin jo siirtymään metrin päähän esteestä, ja Helmi suoritti hypyn silti molempiin suuntiin itsenäisesti. Lisäksi kokeiltiin niin, että minä seisoin riman takana, ja Helmin oli tarkoitus mun oikealta tai vasemmalta puolelta mennä riman yli, ja kiertää siivekkeen takaa palkalle. Tätä tehdään sitten kun tuo ensimmäinen tehtävä sujuu  molempiin suuntiin niin, että ohjaaja on kauempana.

Lopuksi tehtiin vielä putkeen menoa. Lotta oli lähettämässä, ja minä putken lopussa nakkialustan kanssa odottamassa :) Helmillä kesti hetken tajuta, että mihin sen oikeasti täytyy mennä, mutta ekan kerran jälkeen se meni täyspitkään putkeen ja kovaa, monta kertaa. Päästiin tekemään jo niinkin, että minä juoksin putken vieressä ja Helmi lähti Lotan avustuksella putkeen.

Kuvia tästä hauskuudesta ei ole, yritän ens kerralla muistaa kuvaillakin.

Ollaan oltu toinen reissu mökillä, pelkkä viikonloppu mutta hyvin siinäkin ehti. Toissa sunnuntaina kun tultiin takaisin, iltalenkillä huomasin että Helmi liikkuu takaa epäpuhtaasti. En saanut selvää kumpaa takajalkaa se ontui, mutta hyvin se ei liikkunut. Peitsasi mielellään, ja raville vaihtaessa hypähti. Olin jo varannut keskiviikolle fysioterapeutinkin, kun se maanantai-tiistai yönä oli selvästi kipeä, sillä se oli niin levoton. Tiistaina se ei nukkunut juuri ollenkaan, kävi kyllä lepäämään mutta lähti heti liikkeelle. Selvästi sitä vaivasi joku. Sain se päivystysajalle eläinlääkäriin, eikä siitä muuta vikaa löytynyt kuin kipeä ja kireä selkä. Kipulääkkeet, b-vitamiini ja kortisonipistos sekä lepoa. Fyssarin siirsin, selkä oli niin kipeä, että käsittelystä ei olisi tullut mitään.

Helmi sai kipulääkettä päivittän, ja liikunta oli hihnalenkkejä. Nyt näyttää hyvältä, mutta seuraillaan vielä.

Tokotreenitkin oli tauolla hetken aikaa tuon selän vuoksi. Nyt ollaan taas treenattu. Työn alla on istuminen, seisominen ja maahanmeno, sekä sivulletulot molemmille puolille, takaa kiertäen ja pyörähtämällä. Näistä löytyy videoita youtubesta.

 Mökillä meille on saareen tulossa joutsen. Lähdin katsomaan, mitä Helmi niin raivokkaasti haukkuu. Joutsen ei kyllä yhtään väistänyt ihmistä eikä koiraa, rannalla oli yksi puolustuskannalla oleva belgi, yksi rauhassa tilanteen kehittymistä seuraava labradori sekä kameran kanssa heiluva ihminen. Joutsen lähestyi silti, ja kun se oli tuossa kuvassa näkyvän lähimmän kiven kohdalla tulossa, minä luovutin ja keräsin koirat sisään ennen se ehti rantaan saakka. En tiedä, olisiko tullut ihan lähelle saakka, mutta ei se kyllä yhtään varonut.

Maanantaina käytiin illalla koirakerhon kentällä treenaamassa. Leevi pääsi ensin, ja sen kanssa oli niin kivaa. Se on niin onnellinen kun pääsee töihin, ja välillä tuntuu, että se jo lukee ajatukset mitä seuraavaksi tehdään. Helmi pääsi Leevin jälkeen, ja sillä meinasi lähteä mopo keulimaan jo heti alkuun. Autossa odottelu oli nostanut tunnelmaa, ja ajattelin ensin, että mitähän tästä tulee. Kiihkeä pentukoira rynni kentälle. Helmi ei kuitenkaan päässyt tekemään mitään, ennen kuin se oli asettunut omalle pedille, ja laskenut kierrokset sille tasolle, että pystyy keskittymään. Tosi nopeasti se tajusi, että hätäilemällä ei tapahtu mitään, ja asettui aloilleen. Selvästi keskittymiskyky ei alkuun ollut ihan parasta mahdollista, yritin aloittaa sivulle tulolla, mutta häröilyksi meni. Niinpä tehtiin ensin ihan vaan katsekontaktia, käsikosketusta, ja lähistöllä pysymistä. Aina treenien välissä se sai asettua pedille odottamaan. Lopulta mulla oli rauhallinen, ja keskittymiskykyinen pentukoira, joka teki hienosti pyydetyt hommat. Treenit loppui rauhoittumiseen, ja sen jälkeen se sai vielä haistelemalla etsiä nappuloita kentältä. Tässä vaiheessa tajusin, miksi se oli kentälle mennessä niin kiihkoissaan. Ei pelkästään autossa odottelu, vaan kentällä taitaa olla pupujen seurustelupaikka, niin paljon siellä oli papanoita nurmikolla :)