Agilityä

Treenireppuna meillä on tuo alemmassa kuvassa näkyvä metsästyshenkinen reppujakkara, perua Leevin nomeuralta. Helmi tietää jo mitä se tarkoittaa, ja tänään se ihan itse osallistui repun pakkaamiseen. Yläkuvassa näkyvä tennispallo on Helmin reppuun asettama.

Helmi myös tietää, että meuhkaamalla ja riehumalla ei pääse mihinkään, ja on Leevistä mallia ottaen oppinut ihan rauhassa odottamaan lähtöä. Alakuvassa agilityhallille lähdön tunnelmaa, suorastaan unelias meininki :)

Hallilla oli aika kuuma, kuumempi kuin olin ajatellut. Leevi teki ihan lyhyen aikaa, ja meni sen jälkeen autoon jäistä kongia syömään. Helmi teki vähän pidempään, mutta kyllä silläkin kieli roikkui kuumuudesta johtuen. Tehtiin alkuun vähän tokohommia, ja olen Helmistä huomaavani että se ei agihallissa niin innostu tokojuttuihin, kyllä se tekee mutta kun siirrytään agilityyn se syttyy silmissä. Edelleen vaadin sitä aina ennen treenien aloittamista rauhoittumaan häkkiin, hommiin ei pääse jos mopo keulii jo ennen aloittamista. Samoin treenin aikana se käy välillä rauhoittumassa, ja takaisin treenaamaan pääsee kun on rauhoittunut ja käynyt makuulle. Sillä on minun mielestäni aika kiva moodi treeneissä, se on innokas mutta ei liian innokas. Vielä se ei ole äännellyt yhtään, ja toivon että ei alakaan ääntelemään. Se myös pystyy treenin keskellä rauhoittumaan ja huilaamaan hetken.

https://www.youtube.com/watch?v=cKA3uQCSK60


Tänään ostin kesän ensimmäiset herneet. Leevi oli tietysti kärkkymässä omaa osuuttaan, olen aina antanut sille muutaman palon syötäväksi. Helmi odotteli omaansa yhtä innokkaasti, otti herneenpalon suuhun nälkäisen näköisenä, ja jäi sitten palko suussa hölmistyneenä seisomaan. Se ei tajunnut herneiden herkullisuutta alkuunkaan. Se heitteli omaansa, kieri sen päällä ja yritti syödäkin. Lopulta sai sitten kyllä syötyä, ihan vaan sen vuoksi ettei Leevi saisi sitä :)

Mökkijuhannus

 Helmi yrittää kovasti ottaa oppia Leevistä, mutta saunomisen ideaa se ei tajua vaikka kovasti yrittääkin. Kuvassa Leevi on jo kerran häädetty saunasta pois jäähdyttelemään, mutta se livahti takaisin kun ovi jäi auki. Ja Helmi perässä. Helmi yritti makailla ja istua lauteilla,mutta sillä ei selvästikään lamppu välähtänyt että mikä tässä on nyt sitten niin kivaa :)

Juhannusviikko oltiin mökillä. Olin ostanut lomaviikkoa varten riippumaton, ja kuvittelin makaavani siinä kaikessa rauhassa. Väärin kuviteltu, ensimmäisenä päivänä Helmi oli vielä niin täynnä energiaa, että se kävi maton ympärillä etsimässä leikkiseuraa. Seuraavina päivinä se oli jo saanut niin paljon tekemistä, että ei jaksanut enää hääriä riippumaton ympärillä.

Mökillä Helmi muutenkin viihtyy hyvin. Molemmat koirat menevät heti aamusta ulos, päivällä ne eivät edes käy sisällä, ja tulevat illalla vasta sisään nukkumaan. Paljon uimista, ja kävelyretkiä omassa saaressa, lähisaarissa tai mantereella  tekevät sen, että yöllä on koirarintamalla hyvin hiljaista, ja Helmikin nukkuu aamulla ihan rauhassa kahdeksaan saakka.

Viime mökkireissun jälkeen Helmillä oli selkä kipeä, ilmeisesti joku lihasjumi. Nyt kiinnitin huomiota siihen, että se selvästi välillä paleli turkki märkänä. Sillä ei ole vedenpitävä turkki niin kuin Leevillä, vaan se taitaa aina kastua ihoon saakka uidessaan. Tosin se myös kuivuu selvästi nopeammin kuin Leevi. Nyt kuitenkin tein niin, että jos lähdimme veneilemään pian uimisen jälkeen ja Helmin turkki oli selvästi märkä, peittelin sen veneesssä ettei tuuli puhalla suoraan selkään. En tiedä oliko siitä hyötyä, mutta nyt ainakin näyttää että ei ole lihasjumeja selässä.

Veneessä Helmi on oppinut olemaan hyvin. Kun mennään veneeseen, se käy saman tien nukkumaan ja nukkuu seuraavaan rantautumiseen saakka. Se on myös Leevin tapaan oppinut sen, että koirat poistuvat veneestä aina viimeisenä eikä hätäile rantautuessa. Tänään sain ihan rauhassa purkaa kaikki laukut veneestä, ja molemmat koirat makasivat peräpenkillä odottamassa omaa rantautumisvuoroaan.

Kotimatkalla käytiin Mäkkärin kautta. Leevistä tuntui, että ei ole koskaan saanut ruokaa, Helmi tyytyi niihin muutamaan ranskalaiseen jotka sille annoin ja makaili rauhassa.

Helmin kanssa on nyt kolme kertaa treenattu agilityä, ja on kivaa huomata kuinka nopeasti se edistyy. Alla video kolmannesta agilitykerrasta.

https://www.youtube.com/watch?v=Az3WkJqPOGw

Helmi korkkasi aksaharrastuksen :)

Helmi pääsi tänään ekan kerran oikeesti kokeilemaan agilityä. Olen itsekseni sen kanssa tehnyt ainoastaan puomin kontakteja, en ole uskaltanut muuta etten vaan tee mitään väärin. Mulla on niin suuret toiveet sen kanssa agilityn suhteen, että en halua alkuopetuksessa tehdä virheitä joita sitten myöhemmin joutuisi korjaamaan. Niinpä Helmin kanssa on tokoiltu, ja tehty niitä juttuja jotka tiedän (tai ainakin luulen... )osaavani.

Olimme Lotan hallilla Riihimäellä, Lotan opissa. Helmi tajusi heti mitä siltä halutaan, kun vaan seisoin siivekkeen vieressä ja odotin. Nopeasti se tarjosi alhaalla olevan riman ylimenoa, ja pääsin jo siirtymään metrin päähän esteestä, ja Helmi suoritti hypyn silti molempiin suuntiin itsenäisesti. Lisäksi kokeiltiin niin, että minä seisoin riman takana, ja Helmin oli tarkoitus mun oikealta tai vasemmalta puolelta mennä riman yli, ja kiertää siivekkeen takaa palkalle. Tätä tehdään sitten kun tuo ensimmäinen tehtävä sujuu  molempiin suuntiin niin, että ohjaaja on kauempana.

Lopuksi tehtiin vielä putkeen menoa. Lotta oli lähettämässä, ja minä putken lopussa nakkialustan kanssa odottamassa :) Helmillä kesti hetken tajuta, että mihin sen oikeasti täytyy mennä, mutta ekan kerran jälkeen se meni täyspitkään putkeen ja kovaa, monta kertaa. Päästiin tekemään jo niinkin, että minä juoksin putken vieressä ja Helmi lähti Lotan avustuksella putkeen.

Kuvia tästä hauskuudesta ei ole, yritän ens kerralla muistaa kuvaillakin.

Ollaan oltu toinen reissu mökillä, pelkkä viikonloppu mutta hyvin siinäkin ehti. Toissa sunnuntaina kun tultiin takaisin, iltalenkillä huomasin että Helmi liikkuu takaa epäpuhtaasti. En saanut selvää kumpaa takajalkaa se ontui, mutta hyvin se ei liikkunut. Peitsasi mielellään, ja raville vaihtaessa hypähti. Olin jo varannut keskiviikolle fysioterapeutinkin, kun se maanantai-tiistai yönä oli selvästi kipeä, sillä se oli niin levoton. Tiistaina se ei nukkunut juuri ollenkaan, kävi kyllä lepäämään mutta lähti heti liikkeelle. Selvästi sitä vaivasi joku. Sain se päivystysajalle eläinlääkäriin, eikä siitä muuta vikaa löytynyt kuin kipeä ja kireä selkä. Kipulääkkeet, b-vitamiini ja kortisonipistos sekä lepoa. Fyssarin siirsin, selkä oli niin kipeä, että käsittelystä ei olisi tullut mitään.

Helmi sai kipulääkettä päivittän, ja liikunta oli hihnalenkkejä. Nyt näyttää hyvältä, mutta seuraillaan vielä.

Tokotreenitkin oli tauolla hetken aikaa tuon selän vuoksi. Nyt ollaan taas treenattu. Työn alla on istuminen, seisominen ja maahanmeno, sekä sivulletulot molemmille puolille, takaa kiertäen ja pyörähtämällä. Näistä löytyy videoita youtubesta.

 Mökillä meille on saareen tulossa joutsen. Lähdin katsomaan, mitä Helmi niin raivokkaasti haukkuu. Joutsen ei kyllä yhtään väistänyt ihmistä eikä koiraa, rannalla oli yksi puolustuskannalla oleva belgi, yksi rauhassa tilanteen kehittymistä seuraava labradori sekä kameran kanssa heiluva ihminen. Joutsen lähestyi silti, ja kun se oli tuossa kuvassa näkyvän lähimmän kiven kohdalla tulossa, minä luovutin ja keräsin koirat sisään ennen se ehti rantaan saakka. En tiedä, olisiko tullut ihan lähelle saakka, mutta ei se kyllä yhtään varonut.

Maanantaina käytiin illalla koirakerhon kentällä treenaamassa. Leevi pääsi ensin, ja sen kanssa oli niin kivaa. Se on niin onnellinen kun pääsee töihin, ja välillä tuntuu, että se jo lukee ajatukset mitä seuraavaksi tehdään. Helmi pääsi Leevin jälkeen, ja sillä meinasi lähteä mopo keulimaan jo heti alkuun. Autossa odottelu oli nostanut tunnelmaa, ja ajattelin ensin, että mitähän tästä tulee. Kiihkeä pentukoira rynni kentälle. Helmi ei kuitenkaan päässyt tekemään mitään, ennen kuin se oli asettunut omalle pedille, ja laskenut kierrokset sille tasolle, että pystyy keskittymään. Tosi nopeasti se tajusi, että hätäilemällä ei tapahtu mitään, ja asettui aloilleen. Selvästi keskittymiskyky ei alkuun ollut ihan parasta mahdollista, yritin aloittaa sivulle tulolla, mutta häröilyksi meni. Niinpä tehtiin ensin ihan vaan katsekontaktia, käsikosketusta, ja lähistöllä pysymistä. Aina treenien välissä se sai asettua pedille odottamaan. Lopulta mulla oli rauhallinen, ja keskittymiskykyinen pentukoira, joka teki hienosti pyydetyt hommat. Treenit loppui rauhoittumiseen, ja sen jälkeen se sai vielä haistelemalla etsiä nappuloita kentältä. Tässä vaiheessa tajusin, miksi se oli kentälle mennessä niin kiihkoissaan. Ei pelkästään autossa odottelu, vaan kentällä taitaa olla pupujen seurustelupaikka, niin paljon siellä oli papanoita nurmikolla :)