Tylsä ja turha tapaturma

Tänään Helmille kävi tylsä ja turha tapaturma. Leevi löysi jostain jemmasta luun (vaikka kaikki luut piti olla pois kerättynä) ja alkoi syömään sitä. Helmi tietysti meni viereen härnäämään, ja Leevillä meni hermo. Se ärähti kunnolla, ja ilmeisesti Helmi väistäessään Leeviä satutti ylähampaansa häkin pinnoihin. Leevi siis oli häkissä sitä luuta syömässä, ovi auki ja Helmi on siinä oven suussa ollut kyttäämässä luuta.
Yläetuhampaisiin sattui, ainakin kaksi hammasta on vinossa ja ikenessä näyttäisi olevan haava. Soitin päivystävään eläinsairaalaan, ja kyselin kasvattajaltakin neuvoa. Nyt viikonloppuna ei tarvitse lähteä eläinlääkäriin, mutta tiistaille on varattu tarkistus Anidentiin. Vaikka Helmi tuntui heti tapahtuneen jälkeen järkyttyneeltä, ei se kauaa jaksanut muistella. Lähestyi Leeviä kuten ennenkin, ja meni myös sinne häkkiin ihan vapaaehtoisesti.
Minua tuo ehkä enemmän harmittaa. Olisi saanut jäädä tapahtumatta. Olen myös vähän yllättynyt Leevin käytöksestä, sillä tähän saakka se on muiden koirien kanssa jakanut hyväntuulisena ruokansa ja luunsa. Mutta näköjään siltäkin löytyi sitten se raja, jonka nyt Helmi ylitti.

Tänään illalla oli myös agilityyn valmistavan pentukurssin ensimmäinen kerta. Helmi huimalla 9 viikon iällä oli kurssin nuorin osallistuja. Ennen kurssin alkua olimme ajoissa paikalla tutustumassa Nauravan Koiran aulatiloihin, ja Helmi tutki paikat reippaasti. Odotellessa ehdimme myös vähän treenata katsekontaktia, jota Helmi hyvin tarjoili itsekin.

Leikkiosuuden jätin Helmiltä kurssilla pois hammastapaturman vuoksi. En halua, että sille jää harjoitushallista ehkä muisto suuhun sattumisesta leikkiessä. Niinpä Helmi harjoitteli oikeastaan vaan rauhoittumista omalle petille. Sitä se harjoittelikin niin ahkerasti ja hyvin, että vatsa suorastaan pullotti treenien jälkeen syödyistä nameista :) Hienosti se pysyikin rauhallisena, vaikka toiset koirat leikkivät ihan vieressä.

Lisäksi tutustumislistalle voidaan lisätä:
- isovanhempien pimeä kellari ja autotalli
- lounaskahvila
- virkavallan edustaja :)
- autoilu takaluukussa, yksin ja Leevin kanssa menee hyvin
- hoidossa puolitoista tuntia isovanhemmilla Leevin kanssa
- agilityhalli

Suihkussa Hepuli tykkää käydä. Jos suihkun ovi on sen verran auki, että se mahtuu siitä, se tulee osallistumaan. Lähinnä se haukkailee vettä suoraan suihkusta, sekä juo virtaavaa vettä lattialta.
                                         Helmi suihkunraikkaana :)

Nyt ei ole ollut niin kylmää, joten olemme päässeet rantasaunalle lenkille. Autolla rantaan, ja kävelylle. Koska muita ihmisiä, koiranulkoiluttajia tai autoja ei tarvitse varoa, niin Helmi on itse saanut huolehtia mukana pysymisestään. Minä kävelen rauhalliseen tahtiin, ja sen tehtävä on pysyä matkassa. Hyvin se huolehtiikin mukana kulkemisesta. Ainoastaan matkalta löytyneet hevosen kasat oli niin houkuttelevia, että Helmi jäi hetkeksi näkymättömiin ennen kuin juoksi minut kovaa kiinni.

Leevi on oppinut hyvin sen, että huomatessaan jonkun tulevan vastaan, on se sitten ihminen, auto tai joku muu, niin se tulee luokse ilmoittamaan siitä. Saman taidon toivon Helmin joskus oppivan. On lenkillä kauhean kätevää, kun ei itse tarvitse vahtia milloin koira pitää ottaa kiinni. Koira itse huolehtii siitä :)

Kontakti ja yksinolo part.2

Otin hiukan toisenlaisen lähetysmistavan Hepuli-Helmin yksinoloon tänään aamulla. Keräsin talosta kaikki Helmin lelut, luut ja muut roinat ja siirsin ne kodinhoitohuone-kylpyhuone tilaan. Tämä on se tila, jossa Helmi sitten työpäivien aikana on. Helmi viettikin sitten melkein työpäivän mittaisen ajan omissa tiloissaan. Ei kuitenkaan yksin, vaan osan aikaa olin sen kanssa tekemässä kivoja asioita siellä, ja osan aikaa sitten harjoiteltiin sitä yksinjäämistä. Ulkona tietysti käytiin usein, vahinkoja ei käynyt tänään ollenkaan.

Yksinjäämistä treenattiinkin sitten ahkerasti. Helmi portin takana, ja minä kävelin portilta pois ja takaisin. Vähitellen siirryin eteiseen ja kävin availemassa ja sulkemassa ovea. Alkuun en ollut näkymättömissä kuin hetken, mutta vähitellen hiukan pidempään. Ja nyt siis puhutaan vasta minuuteista vasta Helmin ollessa hereillä. Välillä Helmi hiukan vinkui, mutta ei ollenkaan hätääntynyt. Ja ilmeisesti mun edestakaisin kävely oli tylsää seurattavaa, sillä joka kerralla se viimein kyllästyi seuraamaan esitystä ja kävi nukkumaan rauhassa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että metodi toimii. Huomenna jatketaan samalla teemalla.

Yksinolon lisäksi treenattiin vähän naksuttelua. Ensimmäisenä tehtävänä oli kontaktin otto, tässä Helmillä on jo selvä ajatus siitä, mitä pitää tehdä jotta saa palkkaa. Iltapäivällä kokeilin myös käsikosketusta, ja aika nopeasti Helmi oivalsi tämänkin. Kontaktissa on tapahtunut myös vähän yleistämistä, vaikka itse en sitä ole vielä edes tavoitellut. Jos olen pihalla kyykyssä, Helmi saattaa siihenkin tulla tarjoamaan katsekontaktia.

Koirien ja kissojen vegaaniruokinnasta on ollut kovasti puhetta sosiaalisessa mediassa viime päivinä. Helmikin kokeili, kurkunpalan sai syötyä, mutta salaatinlehti pilkottaa piilotettuna takajalan alla :)

Naksuttelun alkeita

Olen aina silloin tällöin opettanut Helmille mitä naksuttimen ääni tarkoittaa = ruokaa. Tuntui, että se oli tajunnut homman idean. Niinpä eilen illalla sitten kokeilin, joko päästään oikeasti kokeilemaan käytöksen tarjoamista naksuttimen avulla. Toivottuna käytöksenä oli kontaktin ottaminen, siis minun kasvoihin päin katsominen.

Nostin namipussin sängylle, ja menin lattialle odottamaan. Tietysti Helmi yritti ensin aikansa kiivetä sängylle, mutta kun ei sinnikkäästä hyppimisestä huolimatta päässyt, tuli minun luokse miettimään tilannetta. Aika luonnostaan se tarjosi lyhyttä katsekontaktia, ja pääsin vahvistamaan sitä monta kertaa. Kauaa se ei jaksa vielä keskittyä, joten lopetettiin aika lyhyeen. Tuntui kuitenkin siltä, että joku lamppu sen päässä syttyi.

Leevin läsnäolo tekee Helmistä selvästi ahneemman, huonommatkin herkut kelpaa hyvällä halulla. Yksin ollessa tarvitaan selvästi parempaa tarjoilua, että se jaksaa innostua. Tässä kohtaa on ohjaajalla opeteltavaa, labradorille kun voi tarjoilla vaikka näkkileipää ja se syö sen aina yhtä innostuneesti. Jostain netistä löysin ohjeen itse tehtävistä herkuista, ja kokeilin yhden satsin tehdä. Toimii ainakin Helmillä :)

400g jauhelihaa (laitoin broileria)
2 kananmunaa
0,5 dl maissitärkkelystä (ilmeisesti sideaineeksi).

Kaikki sekaisin, uunipellille ja uuniin. Olisko ollut asteita 175-200.
20-30 min uunissa, niin että kypsyy. Tämän jälkeen otin pois uunista, pilkoin pienemmiksi paloiksi ja laitoin vielä uuniin kuivatustoiminnolle. Sain aikaiseksi kohtuullisen hyvin kasassa pysyviä herkkuja, jotka oli helppo ottaa pussissa taskuun mukaan.

Helmi ei selvästikään tykkää, että sen päälle puetaan yhtään mitään. Lisäksi tuntui, että valjaat ehdollistui sen mielessä alussa autoiluun, joten se ei tykännyt niiden päälle laittamisesta ollenkaan. Niinpä valjaat on nyt puettu päälle heti aamulla, se saa aamuruokaa syödessään itse pujottaa päänsä kaula-aukosta sisään moneen kertaan. Ruoka tulee pienissä paloissa minun kädestäni. Ruoan jälkeen valjaat on jääneet päälle, ja suurimman osan ajasta se jo unohtaa että ne edes päällä on.

Taluttimen kanssa on ollut vähän sama juttu, Helmiä on ahdistanut että sen vapautta tällä tavalla rajoitetaan :) Nyt se on sitten pihalla saanut ulkoilla valjaissa, kevyt talutin kiinnitettynä valjaisiin ja on tottunut perässään raahaavaan hihnaan.

Tuntuu, että Helmi on herkkä niissä asioissa, jotka jotenkin koskevat sen omaa koskemattomuutta. Vierasiin paikkoihin se menee rohkeasti, ääniä en ole havainnut sen pelkäävän ollenkaan. Samoin se kiipeilee rohkeasti millä vaan alustalla. Mutta oma keho on sille pyhä, joten siihen liittyviä juttuja saadaan harjoitella ahkerasti.

Yksinolossa tuli vähän takapakkia. Kymmenen minuutin yksinolo Leevin kanssa meni hyvin, ja pidensin aikaan 20 minuuttiin. Tässä kohtaa meni Helmillä hermo, ja se oli levoton, vinkui ja raapi porttia 10 minuutin jälkeen. Onnellisesti kuitenkin juuri ennen kuin tulin kotiin, kävi Leevin viereen patjalle pitkälleen.

Nyt Leevi on mennyt toiseen kotiinsa lepäämään, se siis viettää osan ajastaan vanhemmillani. Sillä oli eilen kaksi epilepsiakohtausta, joten luulen että sen on parempi huilata hetken Helmin seurasta. Tämän vuoksi Helmi jäi tänään ihan yksin. Ensin 5 minuuttia, hyvin meni. Sen jälkeen otin riskin, ja jätin sen kotiin siksi aikaa kun kävin tankkaamassa auton. Eli 12 minuutin reissu.

Viitisen minuuttia meni hyvin, sen jälkeen keitti yli ja vastassa oli kitisevä ja vauhko koira. Kuvasin kameralla tuon yksinolon, ja viiden minuutin jälkeen se alkaa vinkua ja hyppimään porttia vasten. Meille tulee kiire, ensi viikolla pitäisi pystyä jo muutama tunti olemaan yksin. Pitää lähteä uudestaan lyhyemmästä ajasta taas liikkeelle, ja pidentää tosi hitaasti. Seuravaat päivät meneekin tiiviisti tämän saman harjoituksen kanssa.

 Helmi oli mukana urheiludivarissa ostamassa pojille lätkäkamoja. Kaupan pitäjä oli agilityharrastaja, joten Helmi sai erityiskohtelun. Ja mukaansa oman lätkähanskan tuhottavaksi :)

Home alone, almost

 En tiedä oliko tämäkin video tarpeellinen tehdä tai jakaa, mutta koska lomalaisella on aikaa niin tässä se nyt sitten on.
Koska blogger ei suostu videota näyttämään, latasin sen youtubeen, sieltä pitäis aueta.
https://www.youtube.com/watch?v=SGSRJd5Iw_I&feature=youtu.be

Helmi harjoitteli perjantaina yksin jäämistä Leevin kanssa. Ihan yksinäänkin se on "omassa huoneessaan" ollut, mutta niin että olen kuitenkin ollut kotona. Pientä protestointia on välillä esiintynyt, mutta äkkiä se on rauhoittunut. Tähän samaan huoneeseen se menee muutenkin nukkumaan kun haluaa olla rauhassa. Harjoiteltiin ensin muutaman kerran vaan minun poistumista, ja sen jälkeen jätin koirat ja lähdin ulos hetkeksi. Tulos näkyy videolla. Tämä meni niin hyvin, että tehtiin vielä toinen kierros pidemmällä ajalla.
Kun harjoitus oli ohi, ja portti auki, Helmi meni samaan huoneeseen nukkumaan. Yksin.

Autoiluteema on edistynyt. Perjantaina käytiin autoilemassa taas niin, että olin Helmin ja Leevin kanssa takapenkillä. Ajelun alussa, liikkeelle lähdössä kuului pientä vikinää, mutta muuten meni rennosti. Tänään käytiin ajelemassa poikien kanssa, toinen poika Helmin kanssa takapenkillä, ja Leevi takaluukussa. Suksiluukku oli auki, vähitellen Leevin seura takaluukussa voitti, ja Helmi siirtyi koiramaiseen seuraan takaluukkuun. Iltapäivällä käytiin vielä rantasaunalla, ja takaisin Helmi tuli hiljaisesti Leevin seurassa takaluukussa.

 Hyvät kaverit mahtuu samaan häkkiin nukkumaan, ovi auki. Häkissä oloakin Helmi on harjoitellut, ja sinnekin se nykyään menee itsekseen välillä nukkumaan. Välillä häkissä on suorastaan ruuhkaa.

Jos aloittaa kahvakuulavoimailun 8 viikon iässä, on varmaan aikuisena tosi vahva koira?

 Ostin e-kirjan koiranpennun ruokinnasta. Helmi ajatteli itsekin lukea sen, niin tietää mitä saa.

Majakka ja perävaunu :)

Ei vaan, Helmi on aika itsenäinen koira. Se kulkee omia polkujaan, eikä aina koe tarpeelliseksi tarkistaa missä muut menee vaan luottaa omaan selviämiseensa suuressa maailmassa. Tässä kohtaa meillä on selvästi harjoiteltavaa.

Leikkiä ja pentu-ongintaa

Torstaina saatiin taas autokuski, ja päästiin hengailemaan kaupunkiin. Helmi kävi omatassuisesti allekirjoittamassa vakuutuspaperit. Järvenpään Fenniassa oli uskomattoman ystävällinen vastaanotto. Vein Helmin sylissä sinne, mutta vakuutusvirkailija pöydän takaa antoi heti luvan tulla tervehtimään. Ja Helmihän meni :) Lisäksi käytiin taas eläinkaupassa hengailemassa. Autoajelu meni tänään hyvin, pitää ehkä vaan käyttää Leeviä tukihenkilönä siinä. Eilen omalla pihalla kävin istumassa paikallaan olevassa autossa Helmin kanssa, etupenkillä. 12 minuuttia se jaksoi vinkua sylissä, ja senkin jälkeen meni vielä melkein 10 minuuttia että oikeasti rentoutui. Leevin kanssa alkuvinkuna kestää minuutin-pari, ja muuten koko matka menee ihan rennosti.

Torstaina oli myös suorastaan lämmintä (alle -15!) joten korkattiin lenkkikausi Helmin kanssa. Ehkä 5 minuutin kävely tiellä, hihnassa.

Helmin huone. Kodinhoitohuoneessa sen olisi tarkoitus viettää päivänsä sitten kun jää yksin. Hyvin Helmi on ottanut oman yksiönsä käyttöön. Se menee sinne välillä itsekseen nukkumaan päiväunia. Välillä olen jo lyhyeksi aikaa laittanut portin kiinni, kun Leevikin on mukana niin sitten portti on ollut pidemmän aikaa kiinni. Nukkumisen lisäksi Helmi on harrastanut namien etsintää omalta patjaltaan, olen pyyhkeen alle jemmanut nameja joita se on sitten saanut etsiä.
Oman huoneen lisäksi Helmi on opetellut häkissä olemista, taito joka on hyvä osata tarpeen tullen esimerkiksi eläinlääkärissä tai kokeissa.

                                                             Nyt jo parhaat ystävät!

Koirat sai torstaina pihalla jo oikein kunnon leikit aikaiseksi.

Jos jo 8 viikon iässä alkaa harjoittelemaan tasapainolaudalla,on varmaan aikuisena tosi hyvä ?

Pentu-onki :)
Jos Helmi on tekemässä hölmöyksiä, se käydään kalastamassa pahoilta teiltä tällä pentu-ongella. Koska se ei vielä (tietenkään) osaa mitään sanoja, helpommalla pääsee kun kiinnittää sen huomion hai-leluun jolloin pennulle sopimaton tavara unohtuu eikä tarvitse riidellä.

Mitä uutta?
- vakuutusyhtiössä vierailu
- pillille opettelu
- naksuttimen ääntä opeteltu
- tasapainolautaan tutustui ihan omasta mielenkiinnosta :)

Autoilu EI ole Helmin juttu

Jo kotiintulomatkalla (pari tuntia), Helmi osan aikaa protestoi automatkustusta, osan aikaa myös tietty nukkui väsymystään. Nyt on hankalaa, kun on niin kylmä ettei pihalla oikein tarkene paikallaan olevan auton takaluukussa harjoitella.

Sunnuntaina oli pari pientä autoajelua, Helmi ja Leevi minun kanssani takapenkillä. Nämä menivät oikein hyvin, myös Helmiltä :) Tänään käytiin päivällä nuoremman pojan kanssa ostamassa kaverille synttärilahjaa, poika ja koirat takapenkillä. Pientä kitinää välillä, mutta homma pysyi lapsella hyvin hanskassa.

Tänään illalla piti sitten viedä vanhempi poika harkkoihin, yksin kotiin en vielä viitsinyt jättää. Leevi mukaan takaluukkuun (se on niin kylmä että sinne en Helmiä ilman takkia viitsi laittaa). Helmi otettiin etulattialle peiton ja luun kanssa. Kuvittelin, että matka menee rattoisasti naudan luun kanssa.
No, ei mennytkään. Onneksi jalkapallohallille on vaan 10 min matka, sillä Helmi ei tykännyt jalkatilassa olla ollenkaan. Lapsi sai sen siellä pidettyä, mutta ei Helmi lattialla ollenkaan vapaaehtoisesti makaillut. Hiukan mietin, kuinka hallilta päästään pois kun Helmi ei edelleenkään tyytyväisenä lattialla ollut...

Odottelin hallin pihalla niin kauan, että se rauhoittui lattialla ja lähdin vasta sitten ajamaan. Ei auttanut, pienen matkan jälkeen se oli jo ponnistamassa penkille. Automaattivaihteinen auto olisi ollut tässä kohtaa kiva, sillä koko matkan sain oikealla kädellä pidellä Helmiä lattialla. Periksi ei kuitenkaan annettu (kumpikaan tavallaan, Helmi vaan ei pärjännyt :) ja kotiin tultiin koira etulattialla edelleen.

Huomisen päivän teema lienee pihalla, paikallaan olevassa autossa istuskelu. Laitan auton käyntiin, ja istutaan sitten siellä kunnes Helmi rentoutuu ja nukkuu. Nyt se on vielä pieni kooltaan, ja helppo pidellä lattialla.

Autoilun lisäksi tänään ollaan ehditty:
- pieni lenkki muualla kuin omalla pihalla, kannoin takin sisällä kävelytielle niin pystyi pitämään irti
- lastenvaunut lenkillä vastaan
- iltaruoka tuli "seuraamisessa", molemmin puolin
Leevi on todella toispuoleinen, sen kanssa on aina tehty kaikki niin, että se on perinteiseen tyyliin vasemmalla puolella. Agilityssä niin koiran kuin ohjaajankin tulee kuitenkin pystyä toimimaan molemmin puolin. Tämä on ollut meille molemmille Leevin kanssa äärettömän hankalaa, joten nyt Helmin kanssa treenataan saman tien molemmin puolin. On varmaan hyväksi myös koiran fysiikan kannalta tehdä molemmin puolin. 

Leevillä ja Helmillä synkkaa yhteen älyttömän hyvin. Leevi on onnessaan kun on saanut leikkikaverin. Ulkona Leevin juoksulenkit on Helmistä liian vauhdikkaita, mutta sisällä Leevi osaa pitää leikin kivan rauhallisena niin saavat sisälläkin leikkiä. Leikkiessä Leevi ei kertaakaan ole sanonut Helmille mitään, vaikka Helmi kuinka roikkuu korvissa tai kaulanahassa. Saisi oikeastaan pitää paremmin puolensa, mutta Leevi ei ole kastroinnin jälkeen ollut kovin tarkka omasta asemastaan.

Ympäristöön tutustumista

Vaikka tuntui, että tänään oltiin vaan kotona pitämässä kylmää, niin ollaanhan me kuitenkin ehditty vaikka mitä:
- autoilu takapenkillä
- eläinkauppa
- kaksi kyläpaikkaa
- yksi kylmä ja pimeä vintti
- muovikassin ja kestokassin päällä tepastelu
- puuvaja ja autotalli
Lisäksi kynnet on jo kerran leikattu, ja päivittäin rapistellaan kynsiä leikkurilla.
Nämä kaikki vierailukohteet tukihenkilö Leevin kanssa, mikä varmasti lisää rohkeutta kummasti. Joka paikkaan on mennyt reippaasti, osaan ensimmäisenä ennen kuin Leevi on ehtinyt. Takapihalla ulkoillessa huomaa hyvin, että Helmin itseluottamus on kasvanut sillä ei enää pysy ihan lähistöllä, vaan laajentaa omaa liikkumistilaansa koko ajan. Eikä välillä näytä ollenkaan huolehtivan missä muut menee.

Niin kivaa päästä pienen pennun kanssa aloittamaan! Mutta samalla myös huomaa, kuinka helppo aikuinen koira on. Se toimii puheella tai viittomilla, ja osaa ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu. Pentukoira kokee kaiken koko ajan ensimmäistä kertaa, eikä tietenkään vielä tajua mistään mitään :)

Helmi kotiin!

Helmi, Talvihallan Ètoile tuli meille lauantaina 15.1.2016, reilu seitsemän viikkoa vanhana.Mukana hakemassa oli pentukummi Leena. Parin tunnin kotimatkalla Helmi ehti nukkua ja protestoida kovaäänisestikin.

Ensimmäinen ilta meni tutustuessa, alkuun Helmi hiukan ujosteli mutta parin tunnin kuluttua tuntui vapautuneelta. Nyt toisen päivän iltana vauhti on kiihtynyt, ja ujostelusta ei näy enää jälkeäkään. Paritkin vieraat on käyneet Helmiä tapaamassa, eikä ujostelusta kyllä ollut tietoakaan.

Sunnuntaina Leevikin pääsi tutustumaan, ja lyhyen ihmettelyn jälkeen totesivat toisensa hyviksi tyypeiksi.

Ulkona on tosi kylmä, ja perjantaina ostettu takki on Helmille iso. Niinpä ulkoilut on olleet tosi lyhyitä. Helmi on kyllä selvästi sisäistänyt sen, että tarpeet tehdään ulos. Vain pari vahinkoa on käynyt.

Laitan tähän blogiin, mitä Helmin kanssa on opeteltu ja missä on käyty tutustumassa, vähän itsellekin muistiin. Kahden ensimmäisen päivän aikana:
- oma nimi tutuksi ruokapalkalla
- luoksetuloa vihellyksestä ruokapalkalla tämäkin
- häkkiharjoittelua,  ruoka-aikoina käynyt syömässä häkissä, ja kun muutenkin sinne itse menee niin häkin pohjalta saattaa löytyä pari herkkua

Alkuun tuntui, että ruoka ei oikein maistu mutta ilmeisesti kotiutuminen ja Leevin seurakin osaltaan on saanut ruokahalun kuntoon ja ruoalla on nyt helppo motivoida tekemään oikein.

Blogikirjoittelu siirtyy nyt kokonaan tähän yhteiseen blogiin.  Leevin vanha blogi löytyy osoitteesta:
http://leevileijonanmetsastaja.blogspot.fi/