Nostin namipussin sängylle, ja menin lattialle odottamaan. Tietysti Helmi yritti ensin aikansa kiivetä sängylle, mutta kun ei sinnikkäästä hyppimisestä huolimatta päässyt, tuli minun luokse miettimään tilannetta. Aika luonnostaan se tarjosi lyhyttä katsekontaktia, ja pääsin vahvistamaan sitä monta kertaa. Kauaa se ei jaksa vielä keskittyä, joten lopetettiin aika lyhyeen. Tuntui kuitenkin siltä, että joku lamppu sen päässä syttyi.
Leevin läsnäolo tekee Helmistä selvästi ahneemman, huonommatkin herkut kelpaa hyvällä halulla. Yksin ollessa tarvitaan selvästi parempaa tarjoilua, että se jaksaa innostua. Tässä kohtaa on ohjaajalla opeteltavaa, labradorille kun voi tarjoilla vaikka näkkileipää ja se syö sen aina yhtä innostuneesti. Jostain netistä löysin ohjeen itse tehtävistä herkuista, ja kokeilin yhden satsin tehdä. Toimii ainakin Helmillä :)
400g jauhelihaa (laitoin broileria)
2 kananmunaa
0,5 dl maissitärkkelystä (ilmeisesti sideaineeksi).
Kaikki sekaisin, uunipellille ja uuniin. Olisko ollut asteita 175-200.
20-30 min uunissa, niin että kypsyy. Tämän jälkeen otin pois uunista, pilkoin pienemmiksi paloiksi ja laitoin vielä uuniin kuivatustoiminnolle. Sain aikaiseksi kohtuullisen hyvin kasassa pysyviä herkkuja, jotka oli helppo ottaa pussissa taskuun mukaan.
Helmi ei selvästikään tykkää, että sen päälle puetaan yhtään mitään. Lisäksi tuntui, että valjaat ehdollistui sen mielessä alussa autoiluun, joten se ei tykännyt niiden päälle laittamisesta ollenkaan. Niinpä valjaat on nyt puettu päälle heti aamulla, se saa aamuruokaa syödessään itse pujottaa päänsä kaula-aukosta sisään moneen kertaan. Ruoka tulee pienissä paloissa minun kädestäni. Ruoan jälkeen valjaat on jääneet päälle, ja suurimman osan ajasta se jo unohtaa että ne edes päällä on.
Taluttimen kanssa on ollut vähän sama juttu, Helmiä on ahdistanut että sen vapautta tällä tavalla rajoitetaan :) Nyt se on sitten pihalla saanut ulkoilla valjaissa, kevyt talutin kiinnitettynä valjaisiin ja on tottunut perässään raahaavaan hihnaan.
Tuntuu, että Helmi on herkkä niissä asioissa, jotka jotenkin koskevat sen omaa koskemattomuutta. Vierasiin paikkoihin se menee rohkeasti, ääniä en ole havainnut sen pelkäävän ollenkaan. Samoin se kiipeilee rohkeasti millä vaan alustalla. Mutta oma keho on sille pyhä, joten siihen liittyviä juttuja saadaan harjoitella ahkerasti.
Yksinolossa tuli vähän takapakkia. Kymmenen minuutin yksinolo Leevin kanssa meni hyvin, ja pidensin aikaan 20 minuuttiin. Tässä kohtaa meni Helmillä hermo, ja se oli levoton, vinkui ja raapi porttia 10 minuutin jälkeen. Onnellisesti kuitenkin juuri ennen kuin tulin kotiin, kävi Leevin viereen patjalle pitkälleen.
Nyt Leevi on mennyt toiseen kotiinsa lepäämään, se siis viettää osan ajastaan vanhemmillani. Sillä oli eilen kaksi epilepsiakohtausta, joten luulen että sen on parempi huilata hetken Helmin seurasta. Tämän vuoksi Helmi jäi tänään ihan yksin. Ensin 5 minuuttia, hyvin meni. Sen jälkeen otin riskin, ja jätin sen kotiin siksi aikaa kun kävin tankkaamassa auton. Eli 12 minuutin reissu.
Viitisen minuuttia meni hyvin, sen jälkeen keitti yli ja vastassa oli kitisevä ja vauhko koira. Kuvasin kameralla tuon yksinolon, ja viiden minuutin jälkeen se alkaa vinkua ja hyppimään porttia vasten. Meille tulee kiire, ensi viikolla pitäisi pystyä jo muutama tunti olemaan yksin. Pitää lähteä uudestaan lyhyemmästä ajasta taas liikkeelle, ja pidentää tosi hitaasti. Seuravaat päivät meneekin tiiviisti tämän saman harjoituksen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti