Ollaan oltu toinen reissu mökillä, pelkkä viikonloppu mutta hyvin siinäkin ehti. Toissa sunnuntaina kun tultiin takaisin, iltalenkillä huomasin että Helmi liikkuu takaa epäpuhtaasti. En saanut selvää kumpaa takajalkaa se ontui, mutta hyvin se ei liikkunut. Peitsasi mielellään, ja raville vaihtaessa hypähti. Olin jo varannut keskiviikolle fysioterapeutinkin, kun se maanantai-tiistai yönä oli selvästi kipeä, sillä se oli niin levoton. Tiistaina se ei nukkunut juuri ollenkaan, kävi kyllä lepäämään mutta lähti heti liikkeelle. Selvästi sitä vaivasi joku. Sain se päivystysajalle eläinlääkäriin, eikä siitä muuta vikaa löytynyt kuin kipeä ja kireä selkä. Kipulääkkeet, b-vitamiini ja kortisonipistos sekä lepoa. Fyssarin siirsin, selkä oli niin kipeä, että käsittelystä ei olisi tullut mitään.

Helmi sai kipulääkettä päivittän, ja liikunta oli hihnalenkkejä. Nyt näyttää hyvältä, mutta seuraillaan vielä.

Tokotreenitkin oli tauolla hetken aikaa tuon selän vuoksi. Nyt ollaan taas treenattu. Työn alla on istuminen, seisominen ja maahanmeno, sekä sivulletulot molemmille puolille, takaa kiertäen ja pyörähtämällä. Näistä löytyy videoita youtubesta.

 Mökillä meille on saareen tulossa joutsen. Lähdin katsomaan, mitä Helmi niin raivokkaasti haukkuu. Joutsen ei kyllä yhtään väistänyt ihmistä eikä koiraa, rannalla oli yksi puolustuskannalla oleva belgi, yksi rauhassa tilanteen kehittymistä seuraava labradori sekä kameran kanssa heiluva ihminen. Joutsen lähestyi silti, ja kun se oli tuossa kuvassa näkyvän lähimmän kiven kohdalla tulossa, minä luovutin ja keräsin koirat sisään ennen se ehti rantaan saakka. En tiedä, olisiko tullut ihan lähelle saakka, mutta ei se kyllä yhtään varonut.

Maanantaina käytiin illalla koirakerhon kentällä treenaamassa. Leevi pääsi ensin, ja sen kanssa oli niin kivaa. Se on niin onnellinen kun pääsee töihin, ja välillä tuntuu, että se jo lukee ajatukset mitä seuraavaksi tehdään. Helmi pääsi Leevin jälkeen, ja sillä meinasi lähteä mopo keulimaan jo heti alkuun. Autossa odottelu oli nostanut tunnelmaa, ja ajattelin ensin, että mitähän tästä tulee. Kiihkeä pentukoira rynni kentälle. Helmi ei kuitenkaan päässyt tekemään mitään, ennen kuin se oli asettunut omalle pedille, ja laskenut kierrokset sille tasolle, että pystyy keskittymään. Tosi nopeasti se tajusi, että hätäilemällä ei tapahtu mitään, ja asettui aloilleen. Selvästi keskittymiskyky ei alkuun ollut ihan parasta mahdollista, yritin aloittaa sivulle tulolla, mutta häröilyksi meni. Niinpä tehtiin ensin ihan vaan katsekontaktia, käsikosketusta, ja lähistöllä pysymistä. Aina treenien välissä se sai asettua pedille odottamaan. Lopulta mulla oli rauhallinen, ja keskittymiskykyinen pentukoira, joka teki hienosti pyydetyt hommat. Treenit loppui rauhoittumiseen, ja sen jälkeen se sai vielä haistelemalla etsiä nappuloita kentältä. Tässä vaiheessa tajusin, miksi se oli kentälle mennessä niin kiihkoissaan. Ei pelkästään autossa odottelu, vaan kentällä taitaa olla pupujen seurustelupaikka, niin paljon siellä oli papanoita nurmikolla :)