Helmi kävi maanantaina Anidentissä jälkitarkastuksessa. Suu on parantunut hyvin, jopa yllättävän  hyvin. Nyt ei ole enää mitään rajoituksia, suun paranemisen puolesta kaikki on sallittua. Helmi sai myös ekat rokotuksensa, ja painoa puntariin kertyi 9.4 kiloa.

Leevillä taas oli perjantaina 12.2 lievä epilepsia kohtaus, se oli edelleen vanhemmillani hoidossa, että Helmin suu saa parantua rauhassa. Tämän jälkeen se oli koko viikonlopun jotenkin pysäkillä, liikkui ja oli liian rauhallinen Leeviksi. Maanantaina varasimme sille jo ajan eläinlääkäriin, mutta sitten se tuntui palautuvan entiselleen ja peruin ajan. Tälläistä poissaolotyyppistä epilepsiaoiretta Leevillä ei ole ennen ollut, toivottavasti ei jää pysyväksi oireeksi.

Koska Leevi näytti palautuneen normaaliksi, kävin tiistaina illalla hakemassa sen kotiin. Molemmat koirat näyttivät alkuun riemastuneilta, Leevikin juoksi pihalla kuin nuori koira :) Mutta kahdessa viikossa Helmi oli kasvanut kokoa ja tahtoa, eikä Leevi pärjännyt sille ollenkaan kun alkuriemusta päästiin. Leevi ei pitänyt omia puoliaan ollenkaan, Helmi sai kohdella sitä ihan miten 12 viikkosen (puru)innolla halusi, ja Leevi vain oli hiljaa paikallaan ja näytti kärsivältä. Mitenkään se ei asettanut rajoja Helmille, vaan alistui kohtaloonsa. Surullista katsottavaa, ja niinpä osan illasta pidin koirat erillään, että Leevilläkin oli rauha. Yön ne nukkuivat hyvin. Keskiviikkona oli muitakin haasteita, joten Leevi meni takaisin mun vanhemmille keräämään voimia, ja päätettiin, että viikonloppuna kokeillaan uudestaan koirien yhteiseloa.

Tänään sitten aamulla uudella yrityksellä. Pakkasin molemmat koirat autoon, ja ajoin metsään. Tehtiin 45 min lenkki (matkaa ei kyllä juuri kertynyt, aikaa kului vaan...), ja meno oli ihan erilaista kuin tiistaina. Ilmeisesti Leevi ei vielä tiistaina ollut oma itsensä, sillä nyt se pärjäsi Helmin kanssa hyvin. Leevi piti puolensa, eikä antanut Helmin riepottaa itseään. Tottakai se välillä makasi selällään maassa (koska se itse heittäytyi siihen), Helmi yläpuolellaan, mutta välillä alapuolella oli Helmikin. Jos Helmi intoutui puremaan liikaa, Leevi kertoi sen sille niin, että Helmikin sen ymmärsi. Ei Leevi edelleenkään mikään johtajatyyppi luonteeltaan ole, mutta nyt koirien leikki oli kivaa katsottavaa. Molemmilla oli kivaa :) Ne pystyivät myös lenkkeilemään ihan rauhassa, ilman että koko ajan piti peuhata. Muutaman kerran kokeiltiin myös tuplana taluttimessa kävelyä, ja sekin sujui hyvin. Leevi kävelee koko ajan vasemmalla puolella, Helmi tietysti hakee paikkaansa, mutta sekin käveli hienosti talutin löysällä. Välillä Helmi yritti haastaa Leeviä leikkimään, mutta pienellä ärähdyksellä minulta sekin jäi ja jatkettiin järjestyksessä.

Koiriakin tuli lenkillä vastaan, ja päästiin aloittamaan sen opettelu, että vastaantulijoita ei tervehditä. Leevin kanssa on helppo lenkkeillä, koska lähtökohtaisesti se ei koskaan oleta, että vastaantulijoiden kanssa käydään hengaamaan. Pentuna se ei koskaan päässyt vastaantulijoita haistelemaan, vaan leikki muiden kanssa vaan vapaana ollessaan. Nyt aikuisena ei ole enää niin tarkkaa, mutta hyvät tavat on jääneet sille selkäytimeen.

Helmi on kotona treenannut yksinoloa nyt kun suun puolesta ei tarvitse enää varoa. Tunnin-puolentoista aikoja se pärjää hienosti. Lisäksi ollaan vähän treenattu seuraamista, ja eteen istumista ihan houkuttelemalla. Naksuttelemalla on harjoiteltu tänään takajalkojen saamista alustalle niin, että etujalat ovat maassa. Takajalat ovat yleensäkin koiralle vaikeat hahmottaa, niin Helmillekin. Se helposti laittaa etujalat laatikon päälle, mutta takajalat unohtuvat. Nyt ollaan jo päästy muutaman kerran palkkaamaan siitä, että se älyää laskea etujalat maahan ja jättää takajalat (palapeli)laatikon päälle. Tämä on hyvä alkuharjoitus agilityn kontakteille, ja takajalkojen alustalla pitämistä voi hyödyntää myös kaukokäskyissä, jos tekee liikkeet niin, että koiran takaosa pysyy paikallaan ja etuosa liikkuu. Petillä rauhoittumista ja pään alas laskemista on myös treenattu. Toiminto on Helmillä niin vahva, että ilman alustaakin se tarjoaa sitä uusissa paikoissa. Maanantain eläinlääkärissäkin päästiin harjoittelemaan tätä kun odotusaulassa oli toinen, kiinnostava koira. Kotona olen alkanut vaati jo hieman kestoa pään alhaalla pitämiseen, palkkaa tulee vain, jos pää pysyy maassa jo hetken aikaa.